13. maaliskuuta 2018

Uuden uran haaveilua



Mukavan viikonlopun, neljän hevosettoman päivän jälkeen oli eilen kiva taas palata tallille ja suoraan hevosen selkään ratsastustunnin tähden. Keli ei nyt varsinaisesti ollut mikään ideaalisin tunnille, satoi räntää ja alijäähtyneen veden yhdistelmää, joten veikkaan että jokaisella tunnille osallistuneella katsojalla, ratsastajalla tai tunninpitäjällä oli enemmän ja vähemmän vaatteet märkänä. Mutta ei se mitään, ei meitä ratsastajia sokerista ole tehty !

Tunti aloiteltiin ihan alkukäynneillä, joissa jo heti kättelyssä Repa tuntui miellyttävältä ratsastaa. Se oli tasainen sekä kevyt ratsastaa, sekä omisti tällä kertaa moottorin alusta saakka.  Alkukäyntien jälkeen otettiin ohjat käteen ja aloiteltiin hevosten taivuttelua niin että suoralla uralla väistätettiin hevosen perää sisäpuolelle ja voltilla päinvastoin, eli ulospäin. Näin saataisiin hevoset kuulolle sekä hieman niitä herkistettyä. Repa tuntui kaikki käskyt taas vaihteeksi ottavan eteenpäin vievinä, joten pari kertaa jouduin ottamaan hieman vahvemman pidätteen herätykseksi, ettei eteenpäin pujahtaminen oikein käy, vaan nyt oli tehtävä töitä rehellisesti. Kun eteenpäin pullailu loppui, hevonen kyllä väisti, mutta alkoi tekemään enemmänkin aina pohkeenväistöä kuin vain perän väistättämistä. Tähän kuitenkin vaikutti ratsastajan katoava toinen pohje, jonka vuoksi koko hevonen meinasi päästä pujahtamaan pois pohkeiden välistä.  Loppuun saatiin kuitenkin kivat pätkät, kun ratsastajakin oli hereillä.  

 Kun edellinen tehtävä oli tehty molempiin suuntiin, siirryttiin kevyeeseen raviin ja alettiin tulemaan keskiympyrälle molempien pitkien sivujen keskellä. Keskityttiin siihen että hevonen taipui sekä asettui oikeissa kohdissa että toimi rehellisesti, ja vielä suoralla uralla myös kulki suorana. Kun tämä sujui, tehtiin niin että keskiympyrä mentiin aina harjoitusravissa, ja tämä selkeästi tuotti kankealle sekä jumissa olevalle ratsastajalle hieman vaikeuksia että tuskan hikeä, mutta saatiin myös parit kivat pätkät tehtyä, ilman että ratsastajakaan näytti ihan perunasäkiltä.  Koko tehtävän ajan tempo pysyi kivan tasaisena, enkä esimerkiksi harjoitusravissa alkanut hidastamaan Repaa, vaan yritin parhaani mukaan mukautua nykyiseen raviin mahdollisimman hyvin.

Harjoitusravi "kidutusten" jälkeen saatiin hetki huilata käynnissä, sekä valmistautua seuraavaan koitokseen. Seuraavaksi piti nostaa toiselta lyhyeltä sivulta laukka, laukata pitkä sivu, ja tehdä siihen keskelle keskiympyrä, sekä jatkaa laukkaa seuraavan lyhyen sivun keskelle, jossa piti laskea takaisin raviin ja ravata toinen pitkä sivu niin ettei hevonen kiirehtinyt. Nostot onnistui kivasti, mutta itse suoralla uralla aina tuntui että Repa otti vain lisää vauhtia itseensä, ja kun ruuna lähti laukkaamaan reippaammin niin itse jännityin kyydissä ja jäin puristamaan ohjia ja siitä se kaikki huono saakin aina alkunsa. Nyt kuitenkin tunninpitäjän neuvoilla sain hommaan vähän rotia, ja viimeisen kerran laukkatehtävään tullessamme saimme keskiympyrää jopa pienennettyä sekä laukkaa lyhennettyä inhimillisesti, ja tällä kertaa hevonen että ratsastajakin oli rentoina, jonka tähden tuntui hyvin selkeä ero ratsastettavuudessakin. Tähän pätkään oli hyvä lopettaa tunti. Teimme vielä loppuverryttelyt kunnolla ennen kuin painuimme takaisin talliin.

Täytyy myöntää että jo näistä kahdesta tunnista on ollut todella paljon apua, niin ratsastajan ongelmiin kuin motivaation keräämiseen. Pienikin kentän laidalla ohjeistus saa kummasti nostatettua itseeni kurinalaisuutta sekä yrittelijäisyyttä lisää.
 Nyt saakin nähdä milloin seuraavan kerran päästään menemään tunnille, sillä täällä on satanut muun muassa tänään aivan koko päivän vettä, ja joka paikassa on hirveästi loskaa sekä vettä sekaisin. Pidän todella paljon talvesta sekä lumesta, mutta on se kevätkin tervetullut jo pikku hiljaa, ainakin näin hevosharrastuksen tiimolta. Moottorikelkkailua voisin harrastaa ties kuinka paljon tahansa, mutta nyt uhkaavasti näyttää siltä, että talvikelit ovat kohta ainoastaan vain Lapin seudulla, jonne me ei tänä talvikautena matkata enään. Mutta täytyy vielä Repan kanssa nauttia näistä viimeisistäkin lumista täysin siemauksin, ja suunnata mahdollisesti huomenna maastoa kohti !

4 kommenttia:

  1. Tuo on kyllä totta, että jo yksikin tunti lisää motivaatiota ratsastukseen! Saman sain todeta tässä hiljan. Toki nyt nämä loska/sadekelit ovat hiukan syöneet tätä tunneista tullutta motivaatiota, mutta ehkä tää pian helpottaa, jos se kevät vaikka tulisi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoppa muuta ! 😊 Toivotaan että se kevät tulee piakkoin, niin pohjatkin varmasti taas paranisi kelien myötä. 😄

      Poista
  2. Toivotaan parasta, että tulisi jo kevät ja sen myötä pääsisi treenailemaan ulkonakin tavoitteellisemmin ja sen myötä saisi motivaatiota lisää ratsastukseen! Tämä postaus oli kuitenkin tosi kiva, lisää tällaisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentistasi Aino ♥

      Poista