7. maaliskuuta 2018

Miten se viikko sitten hurahtikaan ?


Viime viikko tuntui menevän hurahtamalla ohitse, ja sai vielä oikein lisäkyytiä loppua kohden, joten missään välissä ei tuntunut siltä että olisi voinut istuutua penkkiin ja kirjoittaa blogiin saakka ajatuksia. Joten pari päivää jäljessä tullaan, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, ainakin tämän blogin tiimoilta. 

Viikko alkoi mielenkiintoisissa merkeissä, sillä sain vihdoin itselleni töitä, ja näin puolentoista viikon jälkeenkin voin sanoa pitäväni töistäni. Suhteellisen joustavat työajat, joten ei haittaa jos aamulla olen pari minuuttia tai vartin myöhemmin konttorilla kuin pitäisi, sitten vaan tehdään sen verta pidempää päivää että hommat saadaan tehtyä. Työporukkakin vaikuttaa kivalta, siltä osin kenen kanssa olen päässyt keskustelemaan ja näkemään vilaukselta. Kyseessä ei ole oman alani hommia, vaan aivan toisenlaisia töitä, joten nyt olen ahkerasti joutunut oppimaan kaikkea uutta sekä päivitämään "vanhoja tietojani" . En ole kuulema ihan toivoton, ainakaan esimiehen sanoin, vaikkei alaosaamista ennestään löydy. Onneksi maalaisjärjellä pääsee yllättävänkin pitkälle tuossa hommassa.

Kovemmat pakkaset eivät myöskään tuntuneet viime viikolla hellittävän, ja se on hieman jarrutellut meidän treenaamista Repan kanssa. Tästä johtuen liikuttiinkin likimain maastakäsin, juoksutellen sekä talutellen. Tallilainen, joka on autellut meitä lähes meidän koko yhteisen tallihistorian ajan ruunan liikuttelussa, kävi kerran uhmaamassa pakkasia Repan kanssa kentällä ratsain. Aikalailla viikon liikutuksen pystyy ihan yhdellä kädellä laskemaan, ilman häpeää.

Viikonloppuna pääkaupungissamme järjestettiin Helsinki Horse Fair, jossa käytiin pyörähtämässä äitini kanssa pikaisesti sunnuntaina. Puolen päivän jälkeen saavuttiin perille, jolloin parkkiin pääsi tosi helposti ilman odottelua. Neljä tuntia riitti helposti siihen, että pystyi kiertämään rauhassa Horse Fairin myyntikojut läpi, näkemään hevosbloggaajien haastattelun sekä viimeisen estekilpailun, sillä olihan äitillekkin vihdoin näytettävä ihan paikan päällä tapahtuva estekilpailu, isommilla kuin 50cm korkeudessa ;)
     Kokonaisuudessaan olin omalla tavallani hyvin pettynyt messuihin, mutta toisaalta kun mietin viime vuotta, se ei ollut juurikaan siitä muuttunut mihinkään suuntaan. Myyntihinnat kojuilla olivat aivan normaalihintaisia suurimmaksi osaksi, mutta toki ymmärrettäväähän se oli myyjien puolesta, koska messuhallista oman myyntipaikan saaminen koko viikonlopuksi oli myös todella kallista, josta johtuen myyjillä ei ollut paljoa varaa pudottaa hintojaan itse tapahtumaan. 
    Matkaani itse messuilta ei tarttunut yhtään mitään ostoksia, sillä en löytänyt mitään mielenkiintoista.
    Käytiin samalla kurkkaamassa GoExpo alue, joka oli todella mielenkiintoinen ! Jos olisi ollut enemmän aikaa, niin siellä olisin halunnut päästä kokeilemaan yhtä jos toista urheilulajia.
    Estekilpailun jälkeen lähdettiinkin jo kotiin, yhtä kokemusta rikkaampana. Todettiinkin, että odotetaan todella paljon enemmän tulevalta Tampereen Hevoset-messuilta, sillä se on kaikilta osin paljon suurempi tapahtuma, niin tarjonnaltaan kuin myyntikojuiltaankin asiakkaille, sekä myyjille mieluisampi kuin Helsingin Horse Fair.

Nykyinen viikko alkoi suhteellisen kevyesti Repan osalta, sillä maanantaina olin aivan puhki töiden jälkeen kun en osannut sanoa ei, vaan tein "parit" ylimääräiset hommat. Tallille päästyä käytiin irtojuoksuttamassa Repa kentällä ystäväni avustuksella. Mieluisa yllätys tallille saapuessa oli vihdoin lanattu kenttä, josta oli saatu kaikki ylimääräinen röpelö pois päältä. Pinta oikein huuti kunnon hikitreenejä hevosen kanssa. Koska Repalla oli ollut edellinen päivä vapaata ja edellinen viikko niin kevyt, tyydyttiin kuitenkin irtojuoksutukseen.
  Tiistaina sekä tänään otin itseäni niskasta kiinnitse ja kapusin Repan selkään. Molempina päivinä käytiin ensin maastoilemassa aivan kahdestaan, jonka jälkeen mentiin vielä pellolle vähän hankeen kävelemään. Tänään myös käytiin kentällä pyörähtämässä maaston jälkeen, josta sitten jatkettiin matkaa pellolle. 
  Uskaltauduin jopa ravaamaan sekä laukkamaan pellolla Repalla, joka oli itselleni todella iso saavutus, sillä nykypäivänä olen niin nössö että hyvä kun uskallan aitojen ulkopuolella mitään tehdä hevosen kanssa. Repa meni oikein kiltisti ja hyvällä fiiliksellä koko ajan eteenpäin.
Se on selkeästi paljon miellyttävämpi ratsastaa pellolla kuin kentällä. Meillä taitaa molemmilla olla aikalailla kentällä pyörimisen-mittari täynnä, joten mietinkin, että täytyy maastoilla nyt niin paljon vastapainoksi kuin vaan pystyy kelien ja pohjien puolesta. Valosta kun ei ole enää kiinnitse se, etteikö maastoon voisi lähteä jo illemmallakin töiden jälkeen, sillä ulkona näkee hyvin vielä seitsemänkin aikaan ilman että tarvitsee silmiä siristää. 
 Muutenkin olen huomannut, että Repa on muuttunut kovasti parempaan suuntaan. Se ei ole enään niin raskas tai vahva ratsastaa koko aikaa, sekä se ei tunnu stressaavan niin paljoa kuin ennen. Se on oikeasti kevyt sekä pehmeä ja toimii pienillä avuilla, niin kuin ennen vanhaan. 
Toivotaan että tämä onni, harrastuksen miellyttävyys sekä ylöspäin suuntautuva motivaatio pysyy vielä pitkään nousu kiidossa !


2 kommenttia:

  1. Kiva postaus ja tää uus ulkoasu on todella kiva! Itsekin olin Horse Fairissa, mutta en osaa oikein verrata sitä edellisiin, enkä muihinkaan messuihin, sillä se oli ensimmäinen hevosmessu, missä olin koskaan käynyt.

    elaimetsydammessa.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kehuista sekä kommentistasi ! 😊
      Omalla tavallaan on kiva tehdäkkin vähän mukstiinpanoja ylös menneistä messuista, ja vertailla niitäpä vaikka ensi vuonna, jos messuille vain menee silloin, ja miettiä onko asiat menneet parempaan suuntaan vai vaan repsahtaneet alaspäin.
      Toivottavasti pidit messuista ! 😊

      Poista