24. helmikuuta 2018

Tarkan silmän alla hiki pukkaa pintaan


Pitkästä aikaa sain otettua itseäni niskasta kiinnitse, ja varaamaan ratsastustunnin. En tiennyt mitä odottaisin tunnilta, ihan vain siksi kun kaikki asiat olivat menneet hieman ylös alaisin viime aikoina. Olin ollut melkein viikon ratsastamatta, sillä loukkasin häntäluuni niin pahasti, etten meinannut pystyä ollenkaan istumaan tai makaamaan. Seisominen ei tuntunut niin pahalta, mutta kaikki muu tuntui ikävältä. Sitten kun häntäluu hieman parani osumastaan, lähdettiin pulkkamäkeen ystäväni kanssa ja lensin siellä tuurillisesti pienoisen ilma lennon ja sain kipeytettyä häntäluuni uudelleen. Hieman siis sen tähden jännitti lähteä tunnille. Muutenkin kuntoni oli rapistunut puolin ja toisin tässä melkein vuoden aikana, mitä sairasteluita on ollut.

Tunti onneksi aloitettiin ihan ajallaan, vaikkakin en ollut aivan varma kerkeänkö tallille ajoissa, sillä mikään sen päivän ajoituksista ei mennyt nappiin. 
 Ensin alkuun mentiin ihan perinteiset parit kierrokset kävellen ympäri kenttää pitkin ohjin, jonka jälkeen otettiin ohjat käteen ja aloitettiin työt.  Tehtiin eri kokoisia voltteja ympäri kenttää, jotta saatiin hevosia hieman hereille sekä taivuteltua. Repa tuntui todella jäykältä heti kättelyssä oikean kierrokseen, joka on aina ollut meille se hankalampi suunta, ja siihen suuntaan ruuna helposti yrittää mennä lapa edellä.
 Kun voltteja oli tehty molempiin suuntiin käynnissä, siirryttiin raviin ja jatkettiin samoja hommia siihenkin suuntaan. Nyt ongelmaksi muodostui turha kiirehtiminen Repalla, ja sille sai tehdä useamman puolipidätteen, ennen kuin ne meni lävitse. Asiaan auttoi myös kevennyksen hidastaminen, sekä takapään väistätys ulos päin. Sen jälkeen ruuna alkoi kivasti asettumaankin volttien aikana.  Jonkin verran alussa Repa hieman nyppi ohjia, mutta tunnollisesti keräsin ohjat käteen, ja muistelin itselleni opetettua "ankanpoikasen-otetta"  ohjaksissa, jonka jälkeen tuntumasta tuli tasaisempi sekä pehmeämpi, jonka johdosta hevonenkin vähän tasaantui. Itselläni on hieman ikävänä tapana jännittää hartioitani, joten useasti tunninpitäjä saikin muistutella olkapäiden pyörittämisestä etukautta, jotta ne loksahti omille paikoilleen.

Kun hevosten lämmittely oli tehty ja tempoa hieman saatu tasaisemmaksi, alettiin tekemään päivän tehtävää. Meillä oli tällä kertaa kivasti koko kenttä käytössä, joten saatiin käyttää sitä suhteellisen vapaasti alusta loppuun saakka. Aloitettiin homma niin, että pitkillä sivuilla tehtiin ensin hyvinkin loivaa kiemurauraa, jossa oli tarkoituksena vain poistua parin metrin verran sisemmäs urasta, saada hevonen suoristettua sekä vaihtamaan asetusta haluamissamme kohdissa.  Alkuun oli taas hieman kiirehtivää menoa, ja meno vaikutti enemmän juosten kusten-toiminnalta kuin itse tehtävältä. Tein välillä lyhyillä sivuilla myös pääty-ympyröitä, jotta saisin vähän hevosta taivuteltua sekä kuuntelemaan paremmin. Itse tehtävähän aloitettiin meidän huonompaan suuntaan josta ajattelin, ettei siitä tule mitään. Yleensä ollaan aloitettu niin sanotusti parempaan suuntaan tehtävien teko, mutta tällä kertaa pakko myöntää että selkeästi oli helpompi tehdä siihen ei niin vaikeaan suuntaan tehtävää, kun ensin olit saanut hevosen toimimaan siihen vaikeaan suuntaan.





Kun itse kiemurauraa saatiin tehtyä hieman suuremmaksi niin, että kiemuran suoristus tapahtui kentän keskellä olevan laatikon vierellä, lisättiin tehtävään ulospäin suuntautuva raviympyrä, joka piti mennä harjoitusravissa sekä selkeästi hidastaa ravia. Kun ympyrä oli tehty piti keventäen muuttaa ravia enemmän eteenpäin pyrkiväksi sekä lennokkaaksi. Itse ympyrän teko hieman oli haastellista alkuunsa, Repa meinasi vain levitä koko pakaltaan, ja itse unohdin alussa antaa enemmän tilaa sille, joten ympyröistä tuli enemmän soikeita ja muun muotoisia kuin ympyröitä.  Kun muistin antaa tilaa, istua syvälle satulaan sekä uskaltaa hieman päästää jopa sisäohjasta ympyrä onnistui paremmin. Täytyy vain uskaltaa ratsastaa enemmän jalalla sekä istunnalla, sillä selkeästi ne muistaessani hevonen muuttui todella miellyttäväksi sekä pehmeäksi ratsastaa. Siinä ei haitannut vaikka sisäohjan olisi pudottanut kokonaan, sillä hevonen oli hyvin ulko-ohjalla sekä pysyi siinä paketissaan nätisti.
 Lopulta lisättiin kiemuroiden loppuun laukan nostot, ja laukattiin lyhyt sivu ja seuraava mutka, jonka jälkeen laskettiin raville ja tultiin loppu kiemuraura ravissa. Repa alkoi hieman ennakoimaan laukoissa, ja tarjosi lopulta laukkaa siinä pienellä raviympyrälläkin.. :D
  Mutta jos mihin olen tyytyväinen, niin siihen että hevonen oli oikeasti miellyttävä sekä kevyt ratsastettava, mitä se ei tosissaan ollut viime viikolla, kun sillä olen viimeksi ratsastanut. Lopetettiin sitten hyvään pätkään ja annettiin hevosten kävellä rauhassa loppukäynnit.

Täytyy ehdottomasti jatkaa tunneilla käyntiä ruunan kanssa, sillä selkeästi siitä oli meille pelkkää apua. Molemmille saatiin varmuttaa, sekä löysin vihdoin kaiken "taistelun" jälkeen takaisin meidän vanhan kunnon Repan ja sen miellyttävyyden.
Iso kiitos tunninpitäjälle, tästä ei selkeästikkään ole suunta kuin ylöspäin !

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti