23. tammikuuta 2018

Joskus on vain ajateltava järjellä, ei tunteella.



Perjantai oli yksi elämäni raskaimmista päivistä. Kuinka mahdottoman vaikeaa voikaan olla sanoa ne viimeiset sanat, rapsuttaa ystäväänsä viimeisen kerran hyvästiksi, sekä toivottaa hyvää matkaa, sinne jonnekin missä kaikki muutkin meidän luota lähteneet ovat. Kuinka kurjalta tuntuukaan lähteä tyhjänä olevan trailerin kanssa pois, niin että sulle jää käteen riimu naruineen, kuljetussuojat sekä talliloimi. Raskain kotimatka oli edessä.  Tyhjä olo kalvaa mieltä, vieläkin. Epämääräiset kysymykset leijailevat mielessä.  Rinnassa tuntuu ontolta. Iso osa elämääni jäi trailerimatkan taakse, eikä sitä paikkaa kukaan. "Aika ehkä helpottaa, muttei koskaan paikkaa menetettyä persoonaa", näin  ystäväni sanoi minulle lohdutukseksi. Kyyneleitä on vuodatettu, niin surusta kuin helpotuksestakin. Joskus on vain osattava ajatella järjellä, ei tunteella.

Kuitenkin auringon laskiessa, ja illan tullessa osasin jopa hengähtää hieman. Nyt tiesin että ruunalla on oikeasti kaikki kunnossa. Ei vaivoja tai murheita riesanaan, vaan se sai olla kivutta ja tehdä niitä asioita joista se tykkää. Ihmiset eivät enään sitä rajoittaneet tai päättäneet mitä tehdään milloinkin.Täytyy olla kiitollinen niistä vuosista jotka saatiin viettää yhdessä. Muistan vieläkin sen päivän milloin Tex saapui meille. Talliin mennessä se meinasi hypätä syliin kirjaimellisesti, kun jännitti jokaista ääntä sekä liikettä mitä tapahtui ympärillä. Edessä oli kahden viikon koe-aika, jolla selviäisi jäisikö se meille. Ostotarkastus moitteetta läpi, joka takasi Texin jäämisen meille. Siitä sai meidän yhteinen matka alkunsa.

Texin kanssa vietetyt vuodet, jokainen hetki niin epäonnistumisten sekä onnistumisten kanssa oli omanlaistaan rikkautta, mitä ei välttämättä kaikki koskaan koe. Nyt näin jälkikäteen osaa arvostaa myös niitä "epäonnistumisen" hetkiä, sillä ne on ollut niitä suurimpia hetkiä jotka opettaa.
   Olen enemmän kuin kerran kuullut ihmisiltä, että me kuuluttiin jollain maagisella yhteydellä ruunan kanssa yhteen, ja nyt kun mietin näitä sanoja sekä meidän yhteistä taivalta, niin olihan se aika totta. Tex kävi pariin otteeseen muualla, mutta aina se palasi syystä tai toisesta takaisin luokseni. Viimeisen muualla vierailun jälkeen päätinkin, että se saa nyt olla ainoastaan kotona niin kauan kun se vaan pysyy kunnossa.

Olen aina kuvitellut että saan pitää molemmat ruunat siihen saakka kun ne on yli kaksikymmentä vuotiaita, harmaita ja oikeasti vanhoja. Niin harmillista kuin se onkin, kaikille ei ole suotu samaa idyllistä unelma elämää, vaan jotkin ihmiset kuin eläimetkin ovat luonamme odotettua vähemmän aikaa. Niin kävi myös Texin kohdalla.
  Aikanaan tein lupauksen, joka liittyi jokaiseen omistamaani eläimeen. Kun niille tulee vaivoja tai sairauksia, joihin ei voi taata parantumisen mahdollisuuksia/kivutonta elämää tai ne eivät enään nauti elämästään samallalailla kuin ennen, ne saavat arvoisena lähdön pois luotamme. En halua että eläimeni joutuu koskaan kärsimään turhasta. Eikä mielestäni ole oikein, että eläin kärsii sen tähden ettei ihminen osaa luopua siitä tarpeeksi ajoissa.
Joskus on vain nostettava kädet pystyyn ja luovutettava.

Kaiken jälkeen, olen monia muistoja rikkaampi ruunan tähden. Olen kasvattanut hevostietouttani sekä hevosmiestaitojani Texin avulla todella paljon. Olen oppinut ettei kaikista tule super juoksijoita, eikä välttämättä täydellisiä ratsujakaan, mutta hevonen on aina täydellinen ystävä.
Tex opetti, rankaisi ja palkitsi.
Se oli paras ystäväni joka auttoi niin ilon kuin surunkin keskellä jatkamaan.
Se ei koskaan juorunut, vaan kuunteli kun oli puhuttavaa.
Se vaan oli mun elämäni hevonen.

Kiitos Tex, kaikesta


3 kommenttia:

  1. Hieno teksti! Teit vaikean ja ison päätöksen, olet vahva ihminen ❤️ Sinä tunnet Texin parhaiten ja päästäessäsi sen pois teidän rakkautenne tuli täydelliseksi, ainakin minun silmissäni, sillä rakkauteen kuuluu myös toisesta huolehtiminen ja pakon vaatiessa pois päästäminen. Toivon sinulle paljon voimia❤️❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ida ihanasta kommentistasi ♥

      Poista