7. joulukuuta 2016

Peltoilua kauniissa säässä.

Migreenin saattelemana on pakko julkaista postaus eiliseltä. Niin paljon kivoja kuvia tuli taas räpsittyä, etten malta jättää niitä julkaisematta.  Mikä parhain keli ottaa kuvia, aurinko paistaa ja on vähän lunta pohjalla, jonka takia peltokin näytti oikein kivalta. Kenttä on kivikova toissa päiväisen plussan takia, mutta pelto oli oikeinkin asiallinen ratsastaa.

Tallimme pellot on aika ihanteellisia, sillä niissä jokaisessa on aidat ympärillä. Kyseiset pellot on siis kesällä laidun käytössä, eikä talveksi niistä oteta aitoja pois. Toki, jos on puoli metriä lunta, ei aidoista ole silloin mitään turvaa, kun jokainen pääsee niistä yli vaan pienesti kapuamalla. Mutta näin pienellä lumimäärällä ne näyttävät samalta kuin kentän aidat, paitsi alue on tietysti kenttään verrattuna paljon laajempi.

Pakkasta kevyet -10 astetta, eikä pellolla yhtään tuullut. Silti voin myöntää että kuvaaja Mikkona toimimisen aikana sormeni sekä varpaani ottivat hieman itseensä, etenkin jälkimmäiset. Vielä on vähän harjoittelemista tuossa oikeanlaisen pukeutumisen kanssa, mutta muuten kyllä oli vaatetta jo sen verta päällä että tarkeni !

Eilen, oli siis Nean vuoro ratsastella Repalla. Hän laitteli itsekseen Repan valmiiksi samalla kun itse roudasin tallin kaikille hevosille ulos lämpimät vedet.  Kun oltiin valmiita, autoin Nean selkään, ja lähdettiin kävelemään pellolle. Meidän pelto reissuun osallistui myös Ida ja Pammis, luonnollisesti.

Pellolle päästyä aloin kuvailemaan Idaa sekä Neaa, kun he ratsastelivat pellolla. Repa oli hieman pirtsakkana, sillä olihan nyt taas liikutus paikka hieman eri kuin kenttä. Laakean alueen vittumaisuus, siksikö se Ida sitä kutsuikaan, kun hevonen karauttaa karkuun ratsastajasta huolimatta. Sitä ei kuitenkaan tavattu tällä kertaa, vaan kummatkin hevoset menivät asiallisesti. Toki laukassa Repa otti vähän reippaampaa askelta, ja näin maasta katsojan silmistä se hieman näytti siltä, että Nea olisi ollut vain matkustajana kyydissä. Nea kuitenkin itse sanoi, että se tuntui olevan ihan ok hallinnassa. Kyllähän se jarrutti,  mutta intoa kyllä hevoselta olisi piisannut enemmänkin.

Ratsastajat alkoivat noin reilun puolen tunnin päästä jo jäätymään, joten palailtiin tallille loppukäyntien jälkeen. Hevoset juotettiin ja loimitettiin, jonka jälkeen ne pääsivätkin päiväheinien ääreen ulos.
Olen sitä mieltä että ehdottomasti peltoilua pitää jatkaa, niin pitkälle kuin mahdollista, on sekin kumminkin jo vaihtelua normaaliin kentän pyörimiseen. Hevosestakin selkeästi näki, kuinka se nautti pellolla menemisestä.
 Nyt sitten niihin kuviin !













Nealla löytyy myös oma blogi, johon pääset klikkaamalla tästä .

4 kommenttia:

  1. Eilen sai kyllä ihania kuvia! :) pieni kateus iski kun katseli näitä, meillä kyllä ois ihanan tasainen pelto tallin vieressä mutta a. siinä ei ole aitoja ympärillä ja se on iiiiso ja b. luultavasti olisi ihan itsemurha edes harkita meidän karvakorvilla peltoilua talvella, nimimerkillä muutamia kertoja pukkilaukasta alastullut... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, kiitos ! :D
      Mun oli pakko kokeilla ite tänään eilisen jälkeen mennä kanssa siinä pellolla, ja hevosella oli kyllä niin kivaa että meinasin mennä kattomaan pellon pohjia lähempääkin, mutta onneks pysyin kyydissä 😂
      Toi on kyl tosi iso plussa että on noi aidat, ettei joudu koko kylän alueelta metsästämään hevosia, tunnetusti kun Repa ei ratsastajan tippuessa mene talliin vaan lähtee oikeesti yleensä ihan toiseen suuntaan 😂
      Mut tollassia eilisen kaltaisia pakkaspäiviä kyllä vois olla useamminkin ! 😊

      Poista