5. joulukuuta 2016

Asiat voivat muuttua silmänräpäyksessä.




Tallin viikko päättyi ja alkoi hiljaisesti, surullisissa merkeissä. Tallin yksi vakiokalustoon kuuluvista, yksi tallin mukavimmista hevosista lähti dramaattisen tapahtuman vuoksi laukkailemaan taivaslaitumille.
Nyt niitä suuria saappaita ei täytä kukaan.
Yksi suuri persoona on nyt poissa.
Hyvästi karvakorva, viethän terveisiä sinne muillekkin kanssasi laukkaaville ? ♥

Surullisten ja haikeiden aikojen lomassa, ollaan Repan kanssa liikuttu suhteellisen tasaisesti, nyt suurimmaksi osaksi kentällä liikkuen. Perjantaina ruuna pääsi irtojuoksemaan kentälle kaverinsa Pammiksen kanssa, ja virtaa tuntui riittävän enemmän kuin laki silloin salli. Toki, voi olla että pakkanenkin teki tehtävänsä. Lauantain ruuna vietti lomaillessa, ja sunnuntaina pääsi taas juoksemaan kentällä irtona, sillä omistajan lasku ajan riittämisestä oli laskettu aivan honkia. No, eipä se näyttänyt ruunaa paljoa haittaavan. Ruuna kirmaili tyytyväisenä spurttaillen, pukitellen ja pomppien kentällä. Kovasti mietin irtojuoksutuksen jälkeen, että mulla on kyllä harvinainen hevonen käsissä, sillä se ei ole vielä kuin kerran tehnyt naarmun itseensä, koko sinä aikana kun se on täällä asunut, eli kohta viisi kuukautta (?!) .

Tänään, otin normaalisti karsinan siivouksen jälkeen ruunan tarhasta, vein karsinaan ottamaan loimea pois. Loimea riisuessa huomasin takajalassa sen kuuluisan pirulaisen, mistä niin kovasti eilen mielessäni ylpeilin. Siellä oli kovin hieno hokinreikä. Reikää tutkiessa huomasin sen olevan jo kuivunut ja kävellessä hevonen ei ontunut, joten laittelin hevosen valmiiksi ja mentiin Idan sekä Pammiksen kera kentälle vääntelemään. Otettiin pitkät alkukäynnit, jossa jo taivuttelin ruunaa paljon. Tällä kertaa Repa tuntui taipuvan oikeinkin hyvin ja näpsäkästi, sekä oli hyvin kuulolla koko ajan.  Otettiin jonkin verran ravia, jossa välillä vähän lyhensin askelta ja toisaalla taas pidensin. Temmonvaihtelua, ympyröitä ja erilaisia kiemuroita. Ja hevonen teki työtä käskettyään, toimi sekä pelitti juuri kuin siltä pyysikin. Kevyesti laukkaa vielä molempiin suuntiin, ja laukassakin tein samoja tehtäviä kuin ravissa. Repa toimi siinäkin hyvin, loppua kohden alkoi hieman painamaan, josta huomasin ruunan hieman väsyvän.  Käveltiin hetki pitkin ohjin, jonka lomassa Ida sai idean, ja halusi kokeilla ekaa kertaa Repaa. Minä kömin alas Repan selästä, autoin Idan selkään ja hyppäsin itse Pammiksen kyytiin. Oli hauskaa mennä pitkästä aikaa niin pienellä, herkällä ja ennen kaikkea painoavuilla toimivalla hevosella.
 Repakin yllätti, ja toimi oikeinkin näpsäkästi Idalla. Laukatkin nousi oikein nätisti, eikä hevonen mennyt mitenkään jännittyneesti, vaan tyynen rauhallisesti sekä rentona eteenpäin.

Ratsastuksen jälkeen kävin vielä pesemässä lämpöisellä vedellä sisätallissa naarmun, vaikkei se nyt vuotanutkaan. Kunnon loimitus päälle ja takaisin tarhaan syömään päiväheiniä.

Texinkin kuulumisia ollaan tässä useasti vaihdeltu, ja ruunalla on kaikki kunnossa "uudessa" paikassa. Mahtavaa nähdä ja kuulla, ettei ruuna stressaa, vaan on kuin kotonaan.  Toimii ja käyttäytyy kuin kympin oppilas, ja pelkkää positiivista palautetta olen saanut pojasta. ♥ 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti