18. marraskuuta 2016

Pienillä muutoksilla voittajaksi.

Blogissa on ollut hieman hiljaista, viimeiset kolme viikkoa. Aika menee yllättävän tiukalle, vaikkei sitä aina kyllä uskoisikaan. Viimeisen kolmen viikon aikana on tapahtunut kaikenlaista, muun muassa estevalmennus, centered riding-kurssi sekä maneesilla käyntiä.

 Järjestin myös blogissa pienen kyselyn, tuossa oikeassa reunassa, että minkälaisia toiveita teillä olisi postauksien suhteen. Vahvana ykkösenä oli videopostaus, jonka otin nyt työn alle toteutukseen. Katsotaan milloin saisin videopostauksen julkaisu kelpoiseksi !
 Myös kiinnostuin kovasti eräässä WhatsApp-ryhmässä kun puhuttiin joulukalentereista blogeissa, että pitäisikö minunkin ottaa sellainen työn alle tänne omaan blogiini ? Kehittelin hieman jo joulukalenteria, ja epäilen kyllä, että saisin sen toteutettua jouluun saakka.
Katsotaan sitä silti vielä, miten paljon se tarvitseekaan vielä toteutusta !

Mutta kerrotaanpa vaikka hevosten kuulumisia ja parista suuremmasta tapahtumasta tänne lyhkäisyydessään.

Hevosille kuuluu oikein hyvää, kummatkin ovat olleet nyt terveitä, eikä olla oikeastaan jouduttu koettelemuksiinkaan, muuta kuin liukkaan kanssa. Tex sai myös jokaiseen jalkaansa hokkikengät liukkaiden johdosta, mutta tuurillisesti tällä viikolla kaikki lumi on sulanut pois, ja jäljellä on vain tuhottoman paljon vettä, mutaa sekä jäätä.  Kauhulla odotan sitä päivää, kun tarhat lopullisesti sulavat. Vaikkakin tarhoissa on hiekkapohjat, eivät ne ole suunniteltu kestämään kuivana suuren veden määrän jälkeen, joten vellitarhat ovat tulossa, ikävä kyllä.

Osallistuttiin tovi sitten, pitkästä aikaa Repan kanssa estevalmennukseen. Silloin ei ollut vielä lumetkaan maassa, vain oli satanut hieman räntää. Kenttämme on kovin kummallinen, mitä enemmän yleensä sataa/kosteampi keli on, sitä parempi se on pohjaltaan. Kesäisin kentän ongelmana on pölyisyys ja se, että pohja on niin kovin pehmeä että se rullaa alta. Syksyisin kun tulee sateet pohja tiivistyy ja on paljon napakampi, muttei liian napakka, vaan joustaa myös hieman. Tälläinen sopivan tiivis pintainen se oli valmennuksessakin. Lämmittely tunnilla meni ihan ok, laukassa sama vinouden ongelma oli meillä, kuten on ollut jo jonkin aikaa. Jostain kumman syystä itse ratsastan hevosta kovin vinoon, enkä saa ulkoapujani läpi. Näin ollen hevonen menee ihmeellisen kippuraan, ja näin ollen se liikkuu huonosti eteenpäin, koska totta kai, se ei mahdu liikkumaan kauheassa kasassa. Saatiin asiaa kuitenkin jo paljon paremmin hallintaan lämmittelyssä Suskin ansiosta.
 Aloitettiin estevalmennus puomeista, ja siitä miten lyhennettiin sekä tarvittaessa pidennettiin laukkaa. Puomit meni todella hyvin, Repa jaksoi kuunnella. Seuraavaksi lisättiin pysty este, ja siitä Repa hieman innostui, eikä oikein suostunut kuuntelemaan ratsastajaa. Sen mielestä este olisi pitänyt vain mennä täysiä ylitse. Tämän myöden lähestyttiin estettä ravissa, esteen jälkeen otettiin pari askelta laukkaa, ja siirtymisen kautta piti laittaa hevonen kävelemään. Hyvää kuunteluharjoitusta molemmille. Tätä käyntiin siirtymisiä jatkettiin radallakin mikä mentiin, ja näin ollen sain paljon paremmin Repan kuuntelemaan. Esteradalla oli siis pysty, paljon erilaisia/erilaisissa kulmissa/tehtävissä olevia puomeja sekä lopuksi jumppasarja. Jumppasarja oli parhaimmillaan 80cm, eikä se tuntunut miltään, vaikka ensin kauhistelinkin esteen kokoa. Tunnista jäi ylipäätänsä ihan hyvä fiilis, vaikkakin välillä tuntui siltä ettei mistään tulisi mitään.

Viime viikonloppuna, lauantaina, osallistuttiin lähitallilla järjestettävään istuntakurssiin, centered riding-kurssille. Se järjestettiin Vironmäen Ponitallilla, jonne siis lähti niin Repa että Tex, sekä sain innostettua Kirsin ja Neankin lähtemään mukaan Jedin kanssa. Varattiin tallilta hevosille karsinat teorian ajaksi. Itse lähteminen jännitti tallilta, etenkin Repan puolesta, että menisikö se traileriin vai taisteltaisiinko taas neljä tuntia siitä, mennäänkö vai ei. Positiivisesti ruuna kuitenkin yllätti, ja se oli kopissa kymmenen minuutin jälkeen syömässä heiniä Texin kanssa.
 Matkaahan meillä ei Vironmäelle ollut kuin 20min ajan, joten matka meni todella nopeasti. Vironmäellä laitettiin hevoset karsinoihin syömään heiniä. Kummatkaan hevosista ei edes stressannut matkustaessa, ja talliiin päästessä olivat kuin kotonaan.
Itse kurssi oli todella antoisa, ja ehdottomasti jos tähän järjestetään vielä jatkokurssi, niin ollaan ehdottomasti mukana ! Sain pitkästä aikaa isot ahaa- elämykset Repan kanssa, ja se toimi todella hyvin. Pitkästä aikaa tunsin satulaan saakka kun hevonen käytti kokonaan itseään, takaa lähtien. Ja kuinka pienestä liikkeestä kaikki ovatkaan kiinnitse !
 Myös erityisen hyvin meni Kirsillä ja Texillä, jotka pääsivät nyt ekaa kertaa menemään satulan kanssa, kun sopiva satula löytyi vihdoin Texille. Ruuna meni korvat hörössä eteenpäin tyytyväisenä koko kurssin ajan, mahtavaa !

Tämän viikon tiistaina lastattiin taas traileriin Repa, ja kaveriksi lähivät Ida sekä Pammis. Suuntana oli tällä kertaa Uusmattilan maneesi, jonka olimme vuokranneet käyttöömme tunnin ajaksi. Oli kiva päästä kokeilemaan taas uutta maneesia, sekä ylipäätänsä ratsastamaan kunnolla, sillä pohjat kentällä olivat tällä hetkellä mitä karmeimpia. Uusmattilan maneesi osottautui hyvin pieneksi, mutta hyvin me siellä kahdestaan mahduttiin menemään. Tarja kertoikin, että yleensä tunnilla siellä oli max seitsemän ratsukkoa, ja se tuntui minun korvaani todella suurelta määrältä siihen maneesiin. Epäilen, etten itse siellä selviäisi, etenkään sellaisen joukon kanssa.. :D Repa meni maneesissa todella hyvin, ja hieman rentoutuikin. Se oli aavistuksen jäykkä, mutta sain hyvin ulkoavutkin tällä kertaa läpi. Enemmän kiinnitin nyt huomiota suoruuteen ja siihen, että käytin istuntakurssilla opittuja asioita. Saatiin pitkästä aikaa todella siistejä laukka pätkiä, siinä mielessä,että hevonen kulki suorassa, enkä itse ratsastanut sitä ihan vinoon.
 Ratsastuksen jälkeen totesinkin, että jotkut asiat ovat todella pienestä kiinnitse, ja yleensähän virheet löytyvät ratsastajasta, kuten tälläkin kertaa. Mutta pienellä, tarkalla korjaamisella, ongelmasta pääsee onneksi hyvinkin nopeasti eroon.

Kaikki kolme hevosta, jotka ovat itselläni olleet tai ovat. Vasemmalta oikealle ; Jedi&Nea, Repa&Minä sekä Tex&Kirsi.
Kuva napattu istuntakurssin jälkeen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti