29. syyskuuta 2016

Haavoittuvaisia ollaan me jokainen.

Syksy näyttää uhkaavasti tulevan, etenkin kun katselee puiden lehtiä, voi nähdä jo useamman värin vilahtavan. Syksyn väriloiste on lumoava, ja se taitaa ollakkin mielestäni ainut asia, josta pidän syksyssä. Eniten odotan lunta, talvea ja pientä pakkasta. Syksyn pimeät, märät illat eivät oikein innosta tekemään mitään.

 Itselläni nyt syksy on ollut petollista aikaa, olen jostain kumman syystä ollut vähän väliä sairaana, sekä muiden omien ongelmien painittavana. Vanha vaiva palasi, ja nyt on tehnyt temppujaan parin viikon ajan, joka on aiheuttanut ongelmaa muun muassa hevosen liikutuksiin, sillä en pysty tällä hetkellä kunnolla edes ratsastamaan. Kevyesti voi joinain päivinä mennä ja ongelmakohtani pysyy oireettomana, mutta pahimpina päivinä pelkkä sängystä nouseminen tekee tuskaa, eikä mistään muustakaan tule mitään. Tämän myöten viimeiset viikot ollaan ravattu sairaalassa tutkimuksissa enemmän sekä vähemmän, ratkaisua löytämättä. Ehkä tämä tästä, toivon mukaan.

Vielä ruunat ovat olleet ympäri vuorokauden ulkona tarhassa.  Eikä pienet sateet  ole näyttäneet haittaavan niitä ollenkaan.Tietysti nyt yöt on alkaneet olla sen verran viileitä että ruunat ovat saaneet loimet jo selkäänsä. Ratsastaminen Repalla on jäänyt todella vähäiseksi, jopa hävettävän vähäiseksi, mutta ei ruunaa se näytä kovasti haittaavan. Aina kun lähdetään lenkille, se lähtee mielellään ja hörökorvin, ihan niin kuin ennenkin. Toissapäivänä ratsastin taas viikon tauon jälkeen, ja kävimme ekaa kertaa yhdessä pellolla, jossa Repa toimi oikein mallikkaasti. Ihanaa että on hevonen, jolle käy lähes kaikki  !

Tex on taas oikeastaan lomaillut, välillä käynyt vähän irtona hölkkäilemässä kentällä, sekä tehty maastakäsin venyttelyitä sekä muuta toimintaa. Mitään ratsastusta tai ajoa en sillä ole missään nimessä halunnut tehdä, vaan ollaan otettu ihan rauhassa. Aloitetaan kaikki taas alusta, mutta ehkä se siitä. Osteopaatti hoitaa ruunan lauantaina. Moni olisi jo menettänyt ruunan kanssa toivonsa, mutta meillä toivon pilke vielä elää, ja jaksetaan yrittää.

Koskaan ei saa luovuttaa, etenkään liian helposti. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti