13. elokuuta 2016

Pitää uskaltaa yrittää.

Viikossa päivät menevät hurahtamalla ohitse, ja välillä tuntuu ettei päivässä tunnit riitä tekemään kaikkea ! Onneksi kun vähän rustailee asioita tärkeysjärjestykseen, niin saa asiat hoidettua ajallaan.

Keskiviikkona tallille kanssani tuli kaverini Otto mukaan, jonka oli tällä kertaa tarkoitus ratsastaa ruunalla, jolloin itse saisin pitkästä aikaa toimia kuvaajan roolissa. Otto otti vähän tuntumaa ruunaan kentällä, ja menivät ainakin omaan silmääni tosi kivasti ekaksi kerraksi. Mikään automaattinenhan ruuna ei ole, mutta todella miellyttämisen haluinen, jonka takia se yrittää parhaansa.  Otto myös hieman kokeili mitä ruuna osasi, ja hyvin taittoi pohkeenväistöt käynnissä sekä ravissa. Myös laukanvaihdot onnistui, osittain, joten niitä täytyy vielä hieman hioa.
 Pojat pyörivät kentällä noin tunnin ajan, ja jopa hiki yllätti ruunan. Ratsastuksen jälkeen pestiin ruuna, ja jätettiin sisälle.

Torstaina oli meillä taas valmennus. Ensin piti olla esteitä, mutta ne vaihtuivat pian puomeiksi, ja lopulta tunnin alussa sovittiinkin että mennäänkin pelkästään sileällä, joka tosin ei haitannut itseäni ollenkaan, sillä viime viikkoiset ratsastuksessa olleet haasteet mietityttivät vieläkin.
Tuntia ennen kävin kävelemässä noin kahdenkymmenen minuutin ajan tallin metikössä polkuja pitkin, jossa saatiin rauhassa seikkailla sekä nollata ajatuksia ennen tuntia.
Suski piti siis meille valmennuksen, ja oltiin taas tutussa kahden hengen ryhmässämme, eli Krissen ja hänen hevosensa kanssa. Koko tunti olimme pääty-ympyrällä, jossa ensin haettiin käynnissä asetukset sekä taivutukset kuntoon, ratsastajan istuntaan sekä käsiin kiinnitettiin erityisen paljon huomiota. Peräänantoa haettiin hevosilta, pienellä, lähes huomaamattomalla käskyllä.  Itselläni suurimpana ongelmana oli sama ikuinen asia, eli ohjien käsissä pito. Kun käynnin aikana kiinnitin enemmän huomiota käsiini ja ohjastuntumaan, pysyivät ohjat kädessä sekä hevonenkin alkoi toimimaan.  Samaa tehtävää jatkettiin ravissa, ja samoin laukassa. Koko tunnin tehtävä oli siis hyvinkin yksinkertaisen kuuloinen, mutta kyllä siinä hikeä pukkasi, niin hevoselta kuin ratsastajaltakin. En sitten tiedä, oliko kyse enemmän rapa kunnosta, vai siitä että oikeasti tehtiin töitä. Kuin muistin Suskin vinkit ja kiinnitin huomiota enemmän istuntaan sekä käsiini, hevonen toimi todella hyvin. Loppua kohden, hevonen alkoi hieman väsymään, joten lopeteltiin hyvissä ajoin, jotta kummallekin jäi hyvä fiilis tunnista.

 Perjantaina töiden jälkeen menin taas tallille, ja lähdettiin tällä kertaa maastoilemaan Repan kanssa kahdestaan. Käytiin hieman kävelemässä tallin läheisillä teillä noin tunnin ajan. Nautittiin hyvästä kelistä, ja viikonlopun alusta. Mikää ei taida olla parempaa kuin päästä maastoon nollaamaan ajatukset menneestä työviikosta ja aloittaa viikonloppu !  Ruuna meni oikein mallikkaasti maastossa, vaikkei kaveria ollutkaan mukana. Valehtelematta meitä tuli matkalla kymmenkunta autojakin vastaan, eikä ruuna niistä mitään sanonut, vain käveli korvat hörössä eteenpäin. Ihanaa olla noinkin kiva hevonen alla, jonka kanssa on kiva touhuta ja harrastaa!

Lauantaina, eli tänään, ruuna sai taas vapaa päivän, sillä lähdimme tekemään äitini kanssa pienen road tripin Kuopion läheisyyteen, jossa mukaan tarttui pieni koiranpentu, joka tosin meni äidilleni, sillä oma koira kiintiöni on nyt kyllä täynnä. Kaksi termiittiä riittää hyvin yhteen taloon !

Nyt päätteeksi keskiviikolta kuvia, Oton ja Repan menosta. Otolle iso kiitos käynnistä ja tervetuloa uudelleen ! :)





















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti