9. elokuuta 2016

Kouluvalmennus lähitallilla

Sunnuntaina (7.8.) olimme Paimelassa, kaverini tallilla, johon Elli tuli pitämään kouluvalmennuksia. Olimme ruunan kanssa ensimmäisessä ryhmässä, kera suomenhevosen sekä shetlanninponin.
 Lastaus traileriin meni yllättävän hyvin, vähän aikaa taas mietittiin mennäänkö koppiin vai ei, mutta kyllä Repa sinne sitten lopulta käveli sisään.

Valmennukseen ei onneksi ajanut kuin puoli tuntia, ja oltiin hyvissä ajoin paikan päällä. Otettiin suhteellisen nopeasti ruuna ulos kopista, jotta se saisi hieman katsella ja ihmetellä uutta paikkaa, samalla kun laittaisin sen tunnille valmiiksi.

Tunti aloitettiin ihan kävelyllä, ja kävimme tunnin pitäjän kanssa läpi vähän kuulumisia, ja kerrottiin mitä ollaan tehty, onko jossain tietyssä asiassa ollut haastetta, sekä kerrottiin tietenkin ketä oltiin ja millainen hevonen on.  Tämän jälkeen keräsimme ohjat käteen ja aloitimme käynti työskentelyn. Teimme koko kentän pituudella kolmikaarista kiemurauraa, joihin jokaiseen kaarteeseen tehtiin siis voltti, eli yhden kolmikaarisen aikana tehtiin kolme volttia.  Tarkoituksena oli nähdä miten jokainen ratsasti sekä kuinka hevonen toimi.  Repa meni kentällä todella nätisti, vaikka paikka olikin aivan vieras sille. Vähän se katseli ympärilleen, kun viereisessä lammikossa meni koira kahlailemaan, mutta keskittyi tämän jälkeen taas asiaan.

Käynnin jälkeen tehtiin samaa tehtävää ensin kevyessä ravissa, ja sen jälkeen harjoitusravissa. Harjoitusravissa lisättiin vielä kolmikaarisen "kahdelle suoralle" siirtymiset käyntiin, eli piti ottaa pari askelta käyntiä ja siirtyä takaisin harjoitusraviin.
 Sain useasti tunnin aikana huomautuksia siitä, kuinka minun täytyy vain uskaltaa pitää ohjat kädessä sekä tuntuma hevosen suuhun. Olen viime aikoina huomannut saman ongelman, että ratsastan todella herkästi löysällä ohjasotteella.
 Toinen huomautuksen aihe tuli ulko-ohjan tärkeydestä. En ole ennen/pitkään aikaan tajunnut, että kuinka olenkaan unohtanut ulko-ohjan merkityksen ratsastaessa. Kun näissä sain pientä muistutusta ja vinkkiä ratsastukseen, hevonenkin muuttui todella mukavaksi ratsastaa. Ei tarvinut kuin vähän jarruttaa istunnalla ja tehdä puolipidäte, niin hevonen jo teki kuin pyydettiin.

Kolmikaarisen jälkeen kävelimme hetken löysin ohjin kenttää ympäri, kunnes jatkoimme tehtäviä. Seuraavana tehtävänä oli mennä kahteen pääty-ympyrälle, joka meni tällä kertaa niin, että olimme Repan kanssa toisessa päädyssä ja toiseen menivät shetlanninponi sekä suomenhevonen ratsastajineen. 

Pääty-ympyrällä teimme taas siirtymisiä, harjoitusravista käyntiin, ja takaisin. Nämä menivät hyvin siihen asti, kunnes otettiin pysähdyksen jälkeen peruutuksia mukaan, ja siinä hieman ruuna meinasi kuumua, eikä oikein malttanut. Kuitenkin Elli ohjeisti hyvi, ja sain pian hevosen rauhoittumaan ja keskittymään vaikka peruuttaminen sen saikin hieman malttamattomaksi. Pian lisättiin tehtävää niin, että pysähdyksestä piti tehdä seuraavaksi laukannosto. Nostot onnistuivat todella hyvin molempiin suuntiin, ja olivat siistejä. Laukkaharjoitusta jatkettiin niin, että laukkaa pidennettiin sekä lyhennettiin pätkiksi, ja tämä onnistui yllättävänkin hyvin.

Pian tämän jälkeen vielä vähän ravailtiin lopuksi, ja yritettiin saada hevosia hieman venymään eteen-alas. Repa ei juurikaan hikinen itse tunnista ollut, ja jaksoikin sen todella hyvin.

Tunnista itselleni jäi todella hyvä fiilis, ja sovittiinkin tulevaksi sunnuntaiksi uusi valmennus kyseiselle tallille. Kuitenkin ennen tuntia, meidän on otettava ruunan kanssa vähän koppiharjoituksia, sillä kotiin päin kun piti lähteä, lastattiin hevosta 45minuuttia koppiin, ennen kuin se sinne saatiin. Harjoitusta harjoitusta, niin ehkä se siitä. Hiljaa hyvä tulee.

Eilen maanantaina sitten otettiin hieman kevyemmin, ja irtohypytettiin Repaa, sen tarhakaverin Pammiksen kanssa. Tehtiin siis pieni kuja, jossa oli kaksi estettä, joiden enimmäiskorkeus taisi hipoa 60cm , eli pienestä jumpasta oli pikemminkin kyse, kuin korkeushypystä. Ruunat tykkäsivät, ja menivät ihan itse automaattisesti kujalle, jonka myöten ei meidän ystäväni Idan kanssa paljoa tarvinut tehdä muuta kuin katsella.

Tänään ruunalla oli sitten ansaittu vapaa päivä, ja huomenna taas jatketaan treenausta.
Kuvat mieheni ottamia, kiitos hälle.









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti