30. toukokuuta 2018

Toukokuun viimeisiä päiviä viedään !

c. Ida Laine,
idalaine.kuvat.fi
Ahkerasti ollaan koko toukokuu treenailtu. Hyvin saatiin viikottainen valmennus esteillä mahdutettua lähes jokaiselle viikolle meidän ohjelmaan. Pieni toivon kipinä ikuisuuden kestävästä laihdutusprojektin etenemisestä pilkahti. ja toivon mukaan saadaankin nyt kesän aikana hyvin kiloja karistettua. Repa ei tänä vuonna "pääse" laitumeen, sillä haluan saada hevoselta ylimääräisiä kiloja karistettua sekä kuntoa kasvatettua. Niin ruuan perään oleva sekä ruuan hyvin käyttävä ruuna saa nyt siis tyytyä syömään vihreää liinan päässä rajoitettuja aikoja. Tallillamme ei ole oikein puolipäivä laidun mahdollisuuttakaan, ja laitumet ovat todella ravintorikkaita sekä reheviä, ettei oikein ole mahdollista mikään muukaan diili.

Repa on hyvin liikkunut myös niinä päivinä kun itse en ole päässyt tallille Julian avustuksella. Nyt myös itse en ole saanut viiteen päivään ratsastaa, niin olen tallilla pörrännyt ja pyytänyt tallilaisemme Idan Repan selkään, jotta ruuna saisi tarvittavat liikuntansa. Idan ratsastus Repalla on tapahtunut niin että olen itse paikan päällä, keksimässä ratsukolle sopivia tehtäviä sekä ohjeistanut heitä. Hyvin on homma toiminutkin, ei ole ollut valittamista vaan päinvastoin ilo katsoa kun ratsastaja pääsee hommiin oman hevosensa ollessa kevyemmällä käytöllä ja oma hevonen liikkuu vaikkei itse omistaja siihen nyt pystykkään. Tänään kuitenkin toivon mukaan ratsastuskielto loppuu, mutta katsotaan mitä lääkäri sanoo. Pidetään siis peukut pystyssä että pääsen pian taas itse ruunan selkään !

Vapaapäivät menee hyvin siinä kun suunnittelee ja katsoo mitä on tulossa.  Ensi viikolla toivon mukaan on kengitys, seuraavana päivänä ruuna saa taas hieronnan sekä akupunktiota sekä loppuviikosta valmennusta. Myös klinikkareissu on tehtävä huollon puolesta, sillä rokotukset sekä hampaat on hoidettava ajantasalle piakkoin, eli rahan menoa löytyy, mutta sitähän tämä on ; kovin kallis harrastus, mutta kuitenkin sellainen elämäntapa mistä ei osaa luopua. ;)


c. Ida Laine
idalaine.kuvat.fi


5. toukokuuta 2018

Lihashuoltoa ja neuloja

Kuva: Saara Juutilainen, Ohjaksissa

Vappu tuli ja meni muiden juhliessa sitä ulkona, kun itse tarrauduin tukevasti pöntön reunoihin. Ihana vatsatauti iski jostain, ja piti kourissaan lähes viikon ajan.  Lääkärillä käytyäni sain hyviä jippoja helpottamaan oloa, mutta itse tautia ne eivät vieneet pois. Oli vain pakko sairastaa ja toivoa taudin lähtevän pian pois. Mutta mikä onkaan parempi idea, samalla kun itse yrittää toipua niin huoltaa hevosta. Meille tuli vihdoin ja viimein kaivattu hieroja keskiviikkona tallille, joka käyttää myös hieronnan ohella akupunktiota.

Alku fiilikset hieronnasta oli hieman jännittyneet, sillä mietin syvästi mitä Repa mahtaisikaan sanoa tästä hemmottelusta, että pitäisikö se siitä vai inhoaisiko se sitä yli kaiken. Näin jo sieluni silmin kuinka Repa näyttäisi parastaan hierojalle pakenemalla paikalta, niin kuin teki vieraalle kengittäjällekkin joka tuli vain hevosen vierelle seisomaan, josta Repa olikin sitten vähän toista mieltä.. Jokaisessa hevosessa toki on ne ns huonot kohdat joita ajan kanssa yritetään parantaa, ja tämä käytös on varmaan yksi ja ainoa miinus ruunan kohdalla.

Homma aloitettiin ensimmäisenä hieronnalla, jossa todettiinkin niiden kohtien olevan jumissa mitä epäilinkin kun pyydettiin hierojaa käymään. Kuten oli arvattavissa, koko lihaksisto kaipasi säännöllistä huoltoa, ja se lisätäänkin nyt must to do-listaan, niin että se tehdään säännöllisin väliajoin. 
   Itse neuloista hevonen ei sanonut mitään, rentoutui vain silmissä mikä oli positiivinen yllätys, sillä odotinkin vähintään hevosen lentävän kattoon ja katoavan paikan päältä mutta turhaan, onneksi.

Seuraavana päivänä, eli torstaina meillä oli toisen etukengän paremmin kiinnitys operaatio meneillään, jonka piti olla helppo, simppeli sekä nopea, mutta loppupelissä siinä menikin kauemmin kuin kuviteltiin, mutta pääasia oli että naulat saatiin oikeaan paikkaan. Nyt voidaan vain toivoa että kenkä pysyy paikallaan tulevaan kengitykseen saakka.  Muuten torstain ruuna sai viettää vapaana hieronnan johdosta. Olemukseltaan ruuna vaikutti normaalia enemmän rauhallisemmalta sekä levollisemmalta.

Loppuviikon Repa saa liikkua kevyesti, vähän sen mukaan millaiselta se tuntuu. Itse olen käymässä mökillä näin viikonlopun ylitse, mutta Repa pääsee hyvin liikkumaan tallilaisemme Julian avustuksella. Katsotaan miten hieronta vaikuttaa nyt ruunaan. Seuraava hieronta onkin noin kuukauden päästä seuraavan kerran.

22. huhtikuuta 2018

Vieraileva pilotti ankean sään armoilla


Perjantai alkoi älyttömällä talon siivous operaatiolla, eikä tilannetta helpottanut ainakaan kaksi juoksuista koiraa. Näin jälkikäteen jopa pohdin, oliko siivoamisesta ylipäätänsä mitään hyötyä, sillä täällä näyttää nyt näin sunnuntai iltapäivästä aikalailla samanlaiselta miltä näytti perjantaina ennen kuin aloin siivoamaan asuntoamme. No mutta, ei se mitään, olipahan tässäkin taloudessa hetkellisesti jopa todella siistiä !  Siivoamisen jälkeen lähdettiinkin juna-asemalle, meidän ihanaa luumäkeläistä vierasta, eli Saaraa (linkki blogiin ) vastaan. Siitä sitten kaupan kautta kotiin grillaamaan, ja pölisemään kuulumisia yö myöhään saakka.

Lauantai aamulla suunnattiin avuksi Rahulan Rehulla järjestettävään match showhun, jossa toimin kehäsihteerinä, ja Saara oli vähän kuin yleismies-jantunen nimikkeellä paikan päällä.  Kylmä tuuli sekä sadekuurot verotti osallistujia aikalailla, joten koko tapahtuma oli hyvin paketissaan parin tunnin päästä. Mätsärin jälkeen pysähdyttiin vielä kotimatkalla Veljekset Wahlstenin 100-vuotis syntymäpäivillä, jossa oli jos jonkinlaisia tarjouksia. Itselleni sieltä lähti mukaan rain busterin vuoreton sadeloimi 30e, sekä fleeceliivi 5e äidilleni. Vietiin sen jälkeen ostokset kotiin, ja lähdettiin läheiseen Bus burgeriin syömään suuret hampurilaiset kitusiimme, jotta jaksaisimme touhuta loppupäivän tallilla.

Syötyämme kunnolla itsemme lähes ähkyyn saakka, vaihdoimme vaatteet ja suuntasimme tallille. Keli ei matkalla näyttänyt kovin lupaavalta, sillä välillä vettä satoi niin lujaa ettei meinannut nähdä kunnolla eteensä saatika tietä ollenkaan. Tallin pihassa hieman ripotteli ja tuli sellaisia kuuroja että satoi vähän rankemmin, mutta Repan varustuksen aikana keli hieman parantui, ja päästiin ratsastamaankin lähes kokonaan ilman sadetta. Pieni ripaus tuli jossain välissä vettä mutta hyvin pienesti, onneksi. 

Ekana selkään kipusi vieraileva tähtemme, eli Saara. Vähän pieniä vinkkejä heittelin siinä samalla Saaralle, että mitä siellä kannattaa tehdä jotta ruunan saa toimimaan vähän jouhevammin ja ettei se tuntuisi aivan rautakangelta, siinä ohella kun yritin räpsästä parit kuvat tästä parivaljakosta muistoksi.  Loppua kohden meno näytti silmääni kivalta ja Saarakin näytti hieman rentoutuvan selässä. Saaran mielipide  Repasta oli se, että ruuna oli iso, ei niin korkeudeltaan mutta rakenteeltaan raskaampi kuin hänen Hugonsa, joka totta kai piti aivan paikkaansa, kun molemmat hevoset olen itsekin nähnyt. Ratsastettavuudeltaan erilainen kuin mihin oli tottunut, joka hieman aiheutti alussa ehkä pari harmaata hiusta, mutta loppua kohden tuli parit kivatkin pätkät.  Selkeästi meillä molemmilla on samaa vikaa, eli pitäisi ratsastaa välillä vähän muillakin hevosilla kuin vain sillä omalla, sillä siihen helposti turtuu, eikä osaa enään mukautua jonkun toisen hevosen kyytiin ja ratsastaa hevosta juuri sen vaatimalla tavalla.  Saara kyllä totesi että Repa on mukava jättiläinen, jolla pitäisi päästä useamminkin ratsastamaan, jotta niin sanottu yhteinen sävel sekä nappulat löytyisi, jonka ymmärsin itsekin täysin.
  Vierailevan tähtemme laskeutuessa maankamaralle kapusin vielä itse hetkeksi kyytiin kentälle, ja vähän kokeilin miltä hevonen tuntui. Meillä on ollut pientä "hämminkiä" nyt, ei kuitenkaan mitään vakavaa, mutta tämän takia liikuttelua on hieman muuteltu, jotta nähtäisiin tuleeko hevoseen muutosta. Tällä kertaa Repa oli oikein mukava ratsastaa, ja olin oikein tyytyväinen siihen kuinka lyhyttä, rentoa ja rauhallista laukkaa päästiin jopa menemään. Onnistuneeseen pätkään oli hyvä lopettaa, joten mentiin loppukäynnit tekemään lähimaastoon, jossa samalla Saara räpsäisi meistä parit yhteiskuvat.

Ratsastelun jälkeen Repa jäikin jo sisälle. Käytiin vielä katsomassa Idan ( linkki blogiin ) sekä Natan menoa kentällä, josta myöskin otin parit kuvat kun kerrankin sattui kamera olemaan mukana ja taivaalta ei tullut vettäkään koko aikaa niskaan. Tämän jälkeen lähdettiinkin meille takaisin, katsomaan telkkaria, lihomaan sekä pölisemään lisää.
 Tänään sunnuntai aamulla veinkin aamulla Saaran takaisin juna-asemalle. Viikonloppu meni älyttömän nopeasti, ja oikeasti voin sanoa, että vietin juuri yhden kivoimmista viikonlopuista pitkään aikaan. Iso kiitos siitä kuuluu ehdottomasti Saaralle


Psst ! Saaraa voi seurata yllä linkitetystä blogista sekä instagramista käyttäjällä @ohjaksissa,
sekä tallilaistamme Idaa voi seurata myös yllä linkitetystä blogista sekä instagramista @lamminveristamenoa



lainapilotti kyydissä
könötys ja katse maassa, hienosti vedin ! :D

18. huhtikuuta 2018

Kolme pitkää kuukautta jälkeen raskaan päivän



"Yksinään me täällä ryömitään,
ei jäätävä tuuli laula meille,
se laulaa lähteneille.
Ympyrää kuin hyrrät pyöritään, ja siinä kun mietin,
mitä mä teen, niin sä tartuit mua käteen.
Hei, ethän pois mee, en mä osaa elämää, ilman sua.
Jäädään paikalleen, niin ei päivä päätykään, ja hartioilta sun, mä kaiken nään. "


Sydäntä särkevintä on katsoa vanhoja yhteisiä kuvia, joissa molemmat näyttää oikeasti onnellisilta ja nauttivan elämästä, sekä juuri siitä tilanteesta. Ilman itkua ei kuvia selata. Mieleen tulvii epämääräisiä kysymyksiä, yritettiinkö kaikkemme ? Olihan se päätös oikea ? Teinkö jotain aikanaan väärin joka aiheutti tämän kaiken epäonnen sarjakuvan?

Sanotaan että aika parantaa haavat, silti loputtomalta iäisyydeltä tuntuva ikävä ja itseään syyttely kalvaa mieltä. Tammikuun 19. päivä, ei varmaan ikinä unohdu mielestäni. Olen puhunut asiasta parhaan ystäväni sekä mieheni kanssa, jotta kävisin asiaa lävitse, jotta oma mieleni antaisi edes hetkellisen rauhan ja että voisin antaa itselleni anteeksi. Mikään ei vain koskaan ole tuntunut niin suurelta päätökseltä, kuin se että päätät jonkun toisen elämästä. Edes oman elämän päätökset eivät ole koskaan tuntuneet niin pahalta.
Yöpöytäni laatikosta löytyy vieläkin tuppo Texin jouhia, josko joskus saisin aikaiseksi viedä ne eteenpäin. Ajatuksena oli teettää jouhikoru, mutta vielä en ole saanut päätettyä mistä kyseisen korun tilaan. 

En halua että lukiijat ymmärtävät väärin, sillä Repakin on mulle äärettömän tärkeä, mutta se side joka Texin kanssa luotiin, oli jotain aivan omalaatuista. Ei sitä voi sanoiksi pukea, tai verrata muihin. Siksi ehkä ajattelen asian olevan niin vaikea itselleni.  Ei vaan tule koskaan samanlaista hevosta vastaan kuin mitä Tex oli. Kukaan ei pysty viemään saatika paikkaamaan Texin jättämiä jälkiä, eikä niitä tarvitsekkaan.



13. maaliskuuta 2018

Uuden uran haaveilua



Mukavan viikonlopun, neljän hevosettoman päivän jälkeen oli eilen kiva taas palata tallille ja suoraan hevosen selkään ratsastustunnin tähden. Keli ei nyt varsinaisesti ollut mikään ideaalisin tunnille, satoi räntää ja alijäähtyneen veden yhdistelmää, joten veikkaan että jokaisella tunnille osallistuneella katsojalla, ratsastajalla tai tunninpitäjällä oli enemmän ja vähemmän vaatteet märkänä. Mutta ei se mitään, ei meitä ratsastajia sokerista ole tehty !

Tunti aloiteltiin ihan alkukäynneillä, joissa jo heti kättelyssä Repa tuntui miellyttävältä ratsastaa. Se oli tasainen sekä kevyt ratsastaa, sekä omisti tällä kertaa moottorin alusta saakka.  Alkukäyntien jälkeen otettiin ohjat käteen ja aloiteltiin hevosten taivuttelua niin että suoralla uralla väistätettiin hevosen perää sisäpuolelle ja voltilla päinvastoin, eli ulospäin. Näin saataisiin hevoset kuulolle sekä hieman niitä herkistettyä. Repa tuntui kaikki käskyt taas vaihteeksi ottavan eteenpäin vievinä, joten pari kertaa jouduin ottamaan hieman vahvemman pidätteen herätykseksi, ettei eteenpäin pujahtaminen oikein käy, vaan nyt oli tehtävä töitä rehellisesti. Kun eteenpäin pullailu loppui, hevonen kyllä väisti, mutta alkoi tekemään enemmänkin aina pohkeenväistöä kuin vain perän väistättämistä. Tähän kuitenkin vaikutti ratsastajan katoava toinen pohje, jonka vuoksi koko hevonen meinasi päästä pujahtamaan pois pohkeiden välistä.  Loppuun saatiin kuitenkin kivat pätkät, kun ratsastajakin oli hereillä.  

 Kun edellinen tehtävä oli tehty molempiin suuntiin, siirryttiin kevyeeseen raviin ja alettiin tulemaan keskiympyrälle molempien pitkien sivujen keskellä. Keskityttiin siihen että hevonen taipui sekä asettui oikeissa kohdissa että toimi rehellisesti, ja vielä suoralla uralla myös kulki suorana. Kun tämä sujui, tehtiin niin että keskiympyrä mentiin aina harjoitusravissa, ja tämä selkeästi tuotti kankealle sekä jumissa olevalle ratsastajalle hieman vaikeuksia että tuskan hikeä, mutta saatiin myös parit kivat pätkät tehtyä, ilman että ratsastajakaan näytti ihan perunasäkiltä.  Koko tehtävän ajan tempo pysyi kivan tasaisena, enkä esimerkiksi harjoitusravissa alkanut hidastamaan Repaa, vaan yritin parhaani mukaan mukautua nykyiseen raviin mahdollisimman hyvin.

Harjoitusravi "kidutusten" jälkeen saatiin hetki huilata käynnissä, sekä valmistautua seuraavaan koitokseen. Seuraavaksi piti nostaa toiselta lyhyeltä sivulta laukka, laukata pitkä sivu, ja tehdä siihen keskelle keskiympyrä, sekä jatkaa laukkaa seuraavan lyhyen sivun keskelle, jossa piti laskea takaisin raviin ja ravata toinen pitkä sivu niin ettei hevonen kiirehtinyt. Nostot onnistui kivasti, mutta itse suoralla uralla aina tuntui että Repa otti vain lisää vauhtia itseensä, ja kun ruuna lähti laukkaamaan reippaammin niin itse jännityin kyydissä ja jäin puristamaan ohjia ja siitä se kaikki huono saakin aina alkunsa. Nyt kuitenkin tunninpitäjän neuvoilla sain hommaan vähän rotia, ja viimeisen kerran laukkatehtävään tullessamme saimme keskiympyrää jopa pienennettyä sekä laukkaa lyhennettyä inhimillisesti, ja tällä kertaa hevonen että ratsastajakin oli rentoina, jonka tähden tuntui hyvin selkeä ero ratsastettavuudessakin. Tähän pätkään oli hyvä lopettaa tunti. Teimme vielä loppuverryttelyt kunnolla ennen kuin painuimme takaisin talliin.

Täytyy myöntää että jo näistä kahdesta tunnista on ollut todella paljon apua, niin ratsastajan ongelmiin kuin motivaation keräämiseen. Pienikin kentän laidalla ohjeistus saa kummasti nostatettua itseeni kurinalaisuutta sekä yrittelijäisyyttä lisää.
 Nyt saakin nähdä milloin seuraavan kerran päästään menemään tunnille, sillä täällä on satanut muun muassa tänään aivan koko päivän vettä, ja joka paikassa on hirveästi loskaa sekä vettä sekaisin. Pidän todella paljon talvesta sekä lumesta, mutta on se kevätkin tervetullut jo pikku hiljaa, ainakin näin hevosharrastuksen tiimolta. Moottorikelkkailua voisin harrastaa ties kuinka paljon tahansa, mutta nyt uhkaavasti näyttää siltä, että talvikelit ovat kohta ainoastaan vain Lapin seudulla, jonne me ei tänä talvikautena matkata enään. Mutta täytyy vielä Repan kanssa nauttia näistä viimeisistäkin lumista täysin siemauksin, ja suunnata mahdollisesti huomenna maastoa kohti !

7. maaliskuuta 2018

Miten se viikko sitten hurahtikaan ?


Viime viikko tuntui menevän hurahtamalla ohitse, ja sai vielä oikein lisäkyytiä loppua kohden, joten missään välissä ei tuntunut siltä että olisi voinut istuutua penkkiin ja kirjoittaa blogiin saakka ajatuksia. Joten pari päivää jäljessä tullaan, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, ainakin tämän blogin tiimoilta. 

Viikko alkoi mielenkiintoisissa merkeissä, sillä sain vihdoin itselleni töitä, ja näin puolentoista viikon jälkeenkin voin sanoa pitäväni töistäni. Suhteellisen joustavat työajat, joten ei haittaa jos aamulla olen pari minuuttia tai vartin myöhemmin konttorilla kuin pitäisi, sitten vaan tehdään sen verta pidempää päivää että hommat saadaan tehtyä. Työporukkakin vaikuttaa kivalta, siltä osin kenen kanssa olen päässyt keskustelemaan ja näkemään vilaukselta. Kyseessä ei ole oman alani hommia, vaan aivan toisenlaisia töitä, joten nyt olen ahkerasti joutunut oppimaan kaikkea uutta sekä päivitämään "vanhoja tietojani" . En ole kuulema ihan toivoton, ainakaan esimiehen sanoin, vaikkei alaosaamista ennestään löydy. Onneksi maalaisjärjellä pääsee yllättävänkin pitkälle tuossa hommassa.

Kovemmat pakkaset eivät myöskään tuntuneet viime viikolla hellittävän, ja se on hieman jarrutellut meidän treenaamista Repan kanssa. Tästä johtuen liikuttiinkin likimain maastakäsin, juoksutellen sekä talutellen. Tallilainen, joka on autellut meitä lähes meidän koko yhteisen tallihistorian ajan ruunan liikuttelussa, kävi kerran uhmaamassa pakkasia Repan kanssa kentällä ratsain. Aikalailla viikon liikutuksen pystyy ihan yhdellä kädellä laskemaan, ilman häpeää.

Viikonloppuna pääkaupungissamme järjestettiin Helsinki Horse Fair, jossa käytiin pyörähtämässä äitini kanssa pikaisesti sunnuntaina. Puolen päivän jälkeen saavuttiin perille, jolloin parkkiin pääsi tosi helposti ilman odottelua. Neljä tuntia riitti helposti siihen, että pystyi kiertämään rauhassa Horse Fairin myyntikojut läpi, näkemään hevosbloggaajien haastattelun sekä viimeisen estekilpailun, sillä olihan äitillekkin vihdoin näytettävä ihan paikan päällä tapahtuva estekilpailu, isommilla kuin 50cm korkeudessa ;)
     Kokonaisuudessaan olin omalla tavallani hyvin pettynyt messuihin, mutta toisaalta kun mietin viime vuotta, se ei ollut juurikaan siitä muuttunut mihinkään suuntaan. Myyntihinnat kojuilla olivat aivan normaalihintaisia suurimmaksi osaksi, mutta toki ymmärrettäväähän se oli myyjien puolesta, koska messuhallista oman myyntipaikan saaminen koko viikonlopuksi oli myös todella kallista, josta johtuen myyjillä ei ollut paljoa varaa pudottaa hintojaan itse tapahtumaan. 
    Matkaani itse messuilta ei tarttunut yhtään mitään ostoksia, sillä en löytänyt mitään mielenkiintoista.
    Käytiin samalla kurkkaamassa GoExpo alue, joka oli todella mielenkiintoinen ! Jos olisi ollut enemmän aikaa, niin siellä olisin halunnut päästä kokeilemaan yhtä jos toista urheilulajia.
    Estekilpailun jälkeen lähdettiinkin jo kotiin, yhtä kokemusta rikkaampana. Todettiinkin, että odotetaan todella paljon enemmän tulevalta Tampereen Hevoset-messuilta, sillä se on kaikilta osin paljon suurempi tapahtuma, niin tarjonnaltaan kuin myyntikojuiltaankin asiakkaille, sekä myyjille mieluisampi kuin Helsingin Horse Fair.

Nykyinen viikko alkoi suhteellisen kevyesti Repan osalta, sillä maanantaina olin aivan puhki töiden jälkeen kun en osannut sanoa ei, vaan tein "parit" ylimääräiset hommat. Tallille päästyä käytiin irtojuoksuttamassa Repa kentällä ystäväni avustuksella. Mieluisa yllätys tallille saapuessa oli vihdoin lanattu kenttä, josta oli saatu kaikki ylimääräinen röpelö pois päältä. Pinta oikein huuti kunnon hikitreenejä hevosen kanssa. Koska Repalla oli ollut edellinen päivä vapaata ja edellinen viikko niin kevyt, tyydyttiin kuitenkin irtojuoksutukseen.
  Tiistaina sekä tänään otin itseäni niskasta kiinnitse ja kapusin Repan selkään. Molempina päivinä käytiin ensin maastoilemassa aivan kahdestaan, jonka jälkeen mentiin vielä pellolle vähän hankeen kävelemään. Tänään myös käytiin kentällä pyörähtämässä maaston jälkeen, josta sitten jatkettiin matkaa pellolle. 
  Uskaltauduin jopa ravaamaan sekä laukkamaan pellolla Repalla, joka oli itselleni todella iso saavutus, sillä nykypäivänä olen niin nössö että hyvä kun uskallan aitojen ulkopuolella mitään tehdä hevosen kanssa. Repa meni oikein kiltisti ja hyvällä fiiliksellä koko ajan eteenpäin.
Se on selkeästi paljon miellyttävämpi ratsastaa pellolla kuin kentällä. Meillä taitaa molemmilla olla aikalailla kentällä pyörimisen-mittari täynnä, joten mietinkin, että täytyy maastoilla nyt niin paljon vastapainoksi kuin vaan pystyy kelien ja pohjien puolesta. Valosta kun ei ole enää kiinnitse se, etteikö maastoon voisi lähteä jo illemmallakin töiden jälkeen, sillä ulkona näkee hyvin vielä seitsemänkin aikaan ilman että tarvitsee silmiä siristää. 
 Muutenkin olen huomannut, että Repa on muuttunut kovasti parempaan suuntaan. Se ei ole enään niin raskas tai vahva ratsastaa koko aikaa, sekä se ei tunnu stressaavan niin paljoa kuin ennen. Se on oikeasti kevyt sekä pehmeä ja toimii pienillä avuilla, niin kuin ennen vanhaan. 
Toivotaan että tämä onni, harrastuksen miellyttävyys sekä ylöspäin suuntautuva motivaatio pysyy vielä pitkään nousu kiidossa !


24. helmikuuta 2018

Tarkan silmän alla hiki pukkaa pintaan


Pitkästä aikaa sain otettua itseäni niskasta kiinnitse, ja varaamaan ratsastustunnin. En tiennyt mitä odottaisin tunnilta, ihan vain siksi kun kaikki asiat olivat menneet hieman ylös alaisin viime aikoina. Olin ollut melkein viikon ratsastamatta, sillä loukkasin häntäluuni niin pahasti, etten meinannut pystyä ollenkaan istumaan tai makaamaan. Seisominen ei tuntunut niin pahalta, mutta kaikki muu tuntui ikävältä. Sitten kun häntäluu hieman parani osumastaan, lähdettiin pulkkamäkeen ystäväni kanssa ja lensin siellä tuurillisesti pienoisen ilma lennon ja sain kipeytettyä häntäluuni uudelleen. Hieman siis sen tähden jännitti lähteä tunnille. Muutenkin kuntoni oli rapistunut puolin ja toisin tässä melkein vuoden aikana, mitä sairasteluita on ollut.

Tunti onneksi aloitettiin ihan ajallaan, vaikkakin en ollut aivan varma kerkeänkö tallille ajoissa, sillä mikään sen päivän ajoituksista ei mennyt nappiin. 
 Ensin alkuun mentiin ihan perinteiset parit kierrokset kävellen ympäri kenttää pitkin ohjin, jonka jälkeen otettiin ohjat käteen ja aloitettiin työt.  Tehtiin eri kokoisia voltteja ympäri kenttää, jotta saatiin hevosia hieman hereille sekä taivuteltua. Repa tuntui todella jäykältä heti kättelyssä oikean kierrokseen, joka on aina ollut meille se hankalampi suunta, ja siihen suuntaan ruuna helposti yrittää mennä lapa edellä.
 Kun voltteja oli tehty molempiin suuntiin käynnissä, siirryttiin raviin ja jatkettiin samoja hommia siihenkin suuntaan. Nyt ongelmaksi muodostui turha kiirehtiminen Repalla, ja sille sai tehdä useamman puolipidätteen, ennen kuin ne meni lävitse. Asiaan auttoi myös kevennyksen hidastaminen, sekä takapään väistätys ulos päin. Sen jälkeen ruuna alkoi kivasti asettumaankin volttien aikana.  Jonkin verran alussa Repa hieman nyppi ohjia, mutta tunnollisesti keräsin ohjat käteen, ja muistelin itselleni opetettua "ankanpoikasen-otetta"  ohjaksissa, jonka jälkeen tuntumasta tuli tasaisempi sekä pehmeämpi, jonka johdosta hevonenkin vähän tasaantui. Itselläni on hieman ikävänä tapana jännittää hartioitani, joten useasti tunninpitäjä saikin muistutella olkapäiden pyörittämisestä etukautta, jotta ne loksahti omille paikoilleen.

Kun hevosten lämmittely oli tehty ja tempoa hieman saatu tasaisemmaksi, alettiin tekemään päivän tehtävää. Meillä oli tällä kertaa kivasti koko kenttä käytössä, joten saatiin käyttää sitä suhteellisen vapaasti alusta loppuun saakka. Aloitettiin homma niin, että pitkillä sivuilla tehtiin ensin hyvinkin loivaa kiemurauraa, jossa oli tarkoituksena vain poistua parin metrin verran sisemmäs urasta, saada hevonen suoristettua sekä vaihtamaan asetusta haluamissamme kohdissa.  Alkuun oli taas hieman kiirehtivää menoa, ja meno vaikutti enemmän juosten kusten-toiminnalta kuin itse tehtävältä. Tein välillä lyhyillä sivuilla myös pääty-ympyröitä, jotta saisin vähän hevosta taivuteltua sekä kuuntelemaan paremmin. Itse tehtävähän aloitettiin meidän huonompaan suuntaan josta ajattelin, ettei siitä tule mitään. Yleensä ollaan aloitettu niin sanotusti parempaan suuntaan tehtävien teko, mutta tällä kertaa pakko myöntää että selkeästi oli helpompi tehdä siihen ei niin vaikeaan suuntaan tehtävää, kun ensin olit saanut hevosen toimimaan siihen vaikeaan suuntaan.





Kun itse kiemurauraa saatiin tehtyä hieman suuremmaksi niin, että kiemuran suoristus tapahtui kentän keskellä olevan laatikon vierellä, lisättiin tehtävään ulospäin suuntautuva raviympyrä, joka piti mennä harjoitusravissa sekä selkeästi hidastaa ravia. Kun ympyrä oli tehty piti keventäen muuttaa ravia enemmän eteenpäin pyrkiväksi sekä lennokkaaksi. Itse ympyrän teko hieman oli haastellista alkuunsa, Repa meinasi vain levitä koko pakaltaan, ja itse unohdin alussa antaa enemmän tilaa sille, joten ympyröistä tuli enemmän soikeita ja muun muotoisia kuin ympyröitä.  Kun muistin antaa tilaa, istua syvälle satulaan sekä uskaltaa hieman päästää jopa sisäohjasta ympyrä onnistui paremmin. Täytyy vain uskaltaa ratsastaa enemmän jalalla sekä istunnalla, sillä selkeästi ne muistaessani hevonen muuttui todella miellyttäväksi sekä pehmeäksi ratsastaa. Siinä ei haitannut vaikka sisäohjan olisi pudottanut kokonaan, sillä hevonen oli hyvin ulko-ohjalla sekä pysyi siinä paketissaan nätisti.
 Lopulta lisättiin kiemuroiden loppuun laukan nostot, ja laukattiin lyhyt sivu ja seuraava mutka, jonka jälkeen laskettiin raville ja tultiin loppu kiemuraura ravissa. Repa alkoi hieman ennakoimaan laukoissa, ja tarjosi lopulta laukkaa siinä pienellä raviympyrälläkin.. :D
  Mutta jos mihin olen tyytyväinen, niin siihen että hevonen oli oikeasti miellyttävä sekä kevyt ratsastettava, mitä se ei tosissaan ollut viime viikolla, kun sillä olen viimeksi ratsastanut. Lopetettiin sitten hyvään pätkään ja annettiin hevosten kävellä rauhassa loppukäynnit.

Täytyy ehdottomasti jatkaa tunneilla käyntiä ruunan kanssa, sillä selkeästi siitä oli meille pelkkää apua. Molemmille saatiin varmuttaa, sekä löysin vihdoin kaiken "taistelun" jälkeen takaisin meidän vanhan kunnon Repan ja sen miellyttävyyden.
Iso kiitos tunninpitäjälle, tästä ei selkeästikkään ole suunta kuin ylöspäin !