4. heinäkuuta 2017

Kesälaidun - lomaa jokaiselle meistä ?



Ruunat ovat nyt reilun kuukauden päivät saaneet olla laitumessa, ja täytyy myöntää että se on tehnyt ihan hyvää molemmille. Enkä kiistä sitäkään, etteikö hevosenomistajakin olisi tyytyväinen, että on saanut hieman "hengähtää" eikä ole ollut niin valtuutettu koko ajan liikuttamaan hevosia, sillä nyt ne liikkuvat jatkuvasti laitumessakin. Toki hevosen päivästä 16 tuntia kuluu pelkästään ruuan etsimiseen sekä syömiseen, mutta sen kaiken muun ajan toivon ruunien käyttäneen hyvin, johonkin hieman liikunnallisempaan versioon. 

Toki, koska elämähän ei voi olla kuin hetkellisesti noin 45 sekunnin ajan helppoa ja vaivattoman tuntuista, tapahtui nytkin jotain sellaista mitä en olisi todellakaan toivonut kellekään, tai saatika tapahtumaan juuri omille hevosilleni. Menin eräänä iltapäivänä laitumeen ja tuttuun tapaani kävin tsekkaamassa ruunat, niin kuin teen siis joka päivä, huomasin Repan takajalassa ikävän vekin sekä kovan turvotuksen. No, otin toki ruunan sitten hoitopaikalle, putsasin vedellä haavan, hieman kylmäsin sekä puhdistin vekin ja toivoin sen helpottavan niin. Hevonen käveli vielä asiallisesti tuolloin, mutta seuraavana päivänä jalka oli pyöristynyt lähemmäs jalkapalloa kyseistä kohdasta, sekä hevonen makoili pääsääntöisesti laitumessa, tai jos se oli jaloillaan, se lepuutti aina tilaisuuden tullen jalkaansa. Kävely oli kökköä, ja hieman hankalaa. Putsasin joka päivä jalan ja pidin siinä pari päivää betadine-haudettakin tuloksetta, kunnes soitin lähimmälle hevosklinikalle ja vaadin antibioottia sekä lisätutkimusta jalkaan, koska betadine-haude tai kylmäykset eivät siihen auttaneet. 


Klinikalla Repan jalan tutkinut eläinlääkäri totesi siinä vain olevan imppari, johon antoi ohjeeksi jatkaa betadine-hauteiden tekoa sekä kipulääkkeen antoa. Tässä vaiheessa jo olin hieman eri mieltä eläinlääkärin kanssa diagnoosista, sillä haudetta oli jo kokeiltu tuloksetta, enkä olisi hauteen takia hevosta tuonut klinikalle saakka. Eläinlääkäri myös totesi että todennäköisesti jalkaan on tullut potku, jonka takia se on tuon näköinen. Toki aina kun laittaa hevosen tarhaamaan tai laiduntamaan lajitovereiden kanssa, pitää tiedostaa riskit, ja ehdottomasti kyllä tiesin ne, mutta en vain osannut kuvitella niiden tapahtuvan omalle kohdalle. Viisi päivää saatiin seurata ja katsoa meneekö mihinkään, mutta kuten kaikki arvaa, ei se mihinkään muuttunut. Hevonen makoili paljolti laitumessa sekä lepuutteli jalkapallon kokoista jalkaansa, josta sen huomasi selkeästi olevan kipeä vieläkin. 

Viiden päivän jälkeen tilanne oli sama, totta kai, joten pakkasimme taas hevosen traileriin ja suuntasimme uudemman kerran klinikalle. Otimme tällä kertaa röntgenkuvat jalasta, ja sieltä ei paljastunut murtumia onneksemme. Kuitenkaan emme tälläkään kertaa saaneet vastausta jalan mysteeriin, vaan kotiutusohjeiksi saimme kylmäystä ja kevyttä kävelyä taluttaen. Meille myös ehdotettiin, että parin viikon päästä jos jalan turvotus on hieman laskenut, voitaisiin ultrata jalka ja katsoa ettei jänteissä tai hankositeissä olisi sanomista.    

2. kesäkuuta 2017

Kesälaitumelle !

Keskiviikkona tapahtui se mitä ollaan jo tässä tovi jos toinenkin odotettu; Tex palasi kotiin sekä pojat pääsisivät aloittamaan laidunkautensa !
  Texin haku sujui oikein mallikkaasti ja helposti, tuli testattua uusi autommekin kuinka se toimittaa virkaansa vetojuhtana,  ja täytyy sanoa ettei tullut kyllä yhtään huonoa sanottavaa. Mahtavaa että kerrankin on sellainen auto jossa on kaikki mitä ollaan tarvittukin !
  Lisäksi tuli muisteltua irtokengän kiinni laittoa, ja vielä kaksi päivää myöhemminkin kenkä on vielä kiinnitse. Ehkei se aivan toivoton kengän hakkaus ollutkaan vaikka siinä taisi melkeinpä tunti vierähtää pessimistillä ? :D

Itse laitumelle pääsyä odotin mielenkiinnolla, ja ajattelin että tullaan näkemään kovaa juoksentelua laitumen päästä päähän häntä tötteröllä, mutta kuinkas siinä sitten kävikään ? Repa käveli tyytyväisenä portista sisään, ja nakkasi päänsä maahan vihreän sekaan samantein ja aloittin laiduntamisen siitä paikalta. Tex itsessään vähän pörisi omiaan, ravasi pari kertaa häntä tötteröllä pitkän pätkää laitumella, vähän sen oloisena että olisi kaivannut juoksukaveria itselleen, mutta kumpainenkaan ei Repa eikä Bowi, oikein lähtenyt mukaan tähän touhuun, joten Tex lopetti myös vouhottamisen ja tyytyi syömään.
 Repan & Texin kaverina tällä hetkellä laitumessa on myös kolmas puoliveri ruuna, Bowi, johon Repa on kerran aikaisemminkin päässyt jo tutustumaan. Myös myöhemmin, varmaankin viikonloppuna tulee vielä neljäs ruuna, lämminverinen Rio, jonka kanssa molemmat ruunani ovatkin tarhanneet, eli tuttua porukkaa puolin ja toisin.  Kiva, pieni neljän ruunan lauma siis koko kesän, joskin se kesä nyt ilmestyy. Viime päivien kelit ovat olleet hiukan kylmiä, vettä tullut kuuroittain, joten olen varmuudeksi vähän loimitellutkin kevyesti ruunia.

Mutta jospa se lämpö ja aurinkokin saapuisi tänne päin pian !

Tänään, 2.6. 
Eilen, 1.6.  



14. toukokuuta 2017

Summer bucket list 2017

Jedi,  heinäkuussa 2012 


 Kesä alkaa uhkaavasti jo olemaan nurkan takana, kuitenkin epämääräisten kelien puolesta sitä hieman epäilee aina joka toinen päivä, ellei joka toinen tuntikin saapuuko se kesä ollenkaan. Hevosille on varattuna laidunpaikat, mutta paljoa ei laidunnella jos tuota lunta tulee vielä pidemmänkin aikaa. Onneksi täällä etelässä on sen verta lämmin, ettei lumi jää maahan, vaan sulaa yhtä nopeasti pois kun tulikin.

Muiden listoja katsellessa kumpusi idea: tehdään tänä vuonna summer bucket list myös tänne oman blogin puolelle! Tässä siis mun mietteitä siitä, mitä kaikkea tänä kesänä tulee tehdä. Ja jotta tällä olisi jokin tarkoitus, teen alkusyksystä postauksen, jossa käyn tämän kohta kohdalta läpi ja kerron, mitkä kaikki asiat toteutuivat.

Kesä tulee pyörittyä uusissa kuvioissa, joten nähtäväksi jää, saanko kaikki kohdat täytettyä sekä toteutettua.  Onneksi oma kesäni kestää niin kauan kuin hyviä ilmoja vain on ! Joten nyt toivon vain hartaasti että hyvät ilmat kestävät pitkälle "syksyyn" , ja hevoset saavat olla mahdollisimman paljon sekä pitkään ulkona. Varsinaista kesälomaahan minulla ei ole, vaan koko kesä paiskitaan töitä hikihatussa, vaan siinä ohessa sitten harrastellaan ja reissataan mahdollisuuksien mukaan.



Tex,  kesällä 2016 


Petran lista 


1. Käy maastoilemassa hevosten kanssa muualla kuin koti maisemissa 
2. Uita hevosta, tai edes kokeile 

3. Tee vähintään kaksi videopostausta eri aiheista kesän aikana

4. Osallistu joihinkin (harjoitus)kilpailuihin, sekä esteillä että kouluratsastuksen parissa

5. Mene tänä kesänä edes yhteen festariin, olkoon se sitten Summer Up, Weekend tai jokin vastaava, kuitenkin festari nimikkeellä toimiva tapahtuma
6. Kokeile maastoesteitä esimerkiksi Repalla, hyvän fiiliksen rajoissa
7. Käy jossain uudessa paikassa, missä et ole käynyt koskaan aikaisemmin ! 
8. Tutustu uusiin ihmisiin, ja ole heille sekä heidän näkemyksilleen avoin
9. Käy edes kerran kesän aikana mökillä, viettämässä esimerkiksi viikonloppu

10. Nauti kesästä, ja niistä lämpöisistä keleistä kun sellainen sattuu kohdilleen ! 



Millaisia suunnitelmia teillä on kesälle ? 


9. toukokuuta 2017

Kesä on muutosten aikaa.

Lyhyesti ja ytimekkäästi, muutoksia on luvassa. Toivottavasti vain positiivisella tavalla !
 Muutosten teko, omalta mukavuusalueelta poistumiseen vaaditaan yleensä todella paljon, mutta tietyissä tilanteissa se palkitsee jo heti kättelyssä, ja toisinaan palkkiota/positiivista tapahtumaa saa odottaa tovin pidempään tai ikuisesti, ken tietää.

Kolmisen viikkoa vielä rutistusta edessä, tämän kuun h-hetkeen, jonka jälkeen saadaan vähän levähtää molemmat Repan kanssa. Varasin jo pojille kesälaitumenkin tästä lähistöltä, jossa pojat viettävät nyt ainakin kesä-heinäkuun ajan, kunnes siirrytään takaisin talliin. Mutta talli, ei pysy samana, eli muutosta sen puolelta on tulossa myös.  Seuraava talli on pienempi, mutta oikein kivalla porukalla ja asiallisilla oloilla varustettu paikka. Muuttoa odotan sinne enemmän kuin innoissani ! Nykyinen tallikin on oikein kiva, ihana porukka ja näin, mutta tietyt asiat eivät nyt anna periksi omalle budjetille, joten muutoksia oli pakko tehdä.

En tiedä, kuinka paljon tästä vielä suunnitelmat muuttuu, mutta alustava pohja on, että molemmat pojat ovat taas kotona, ja yhteiselo jatkuu niin.

 Hyvää asiaa kannattaa odottaa, välillä jopa useampi vuosi ennen kuin niin sanotusti oikea osuu kohdalleen.
Muitakin positiivisia tapahtumia on ollut nyt lähiaikoina, joista en vielä uskalla hihkua, ennen kuin on varmaa, että homma toimii sekä on pysyvää. Ehdottomasti pidän kyseisestä asiasta kynsin ja hampain kiinnitse loppuun saakka !

Nyt jatketaan treenailua kohti tämän kuun päätavoitetta, ja katsotaan päästäänkö se toteuttamaan !
Enemmän treenailustamme voi lukea instagram tililtämme @kaksihinkaunihimpi



4. toukokuuta 2017

Kun lahjattomat treenaa yhdessä

Eilen saavuttuamme tallille noin kolmen pintaan, menimme heti rakentamaan kentälle pienen esteradan, joka koostui niin kolmesta yksittäisestä esteestä, yhdestä kavaletista sekä yhdestä in-and-out-sarjasta. Tallin estekalusto ei anna ihan myöden siihen että saisi rakennettua yhdeksän esteen radan, vaan pitää hieman improvisoida, turvallisuuden ja järjen rajoilla tietenkin. ;)
  Rakentelun jälkeen mentiin talliin laittamaan ilta- sekä aamuheinät valmiiksi, sekä siivoamaan omien hevostemme karsinat. Samassa talliin tuli myös pari muuta tallilaista, jotka innostuivat myös todella paljon rakennetuista esteistä, ja sovimme hyppäävämme kimpassa niitä.

Varustaessamme urheita ratsujamme, jätinkin tällä kertaa Repalle niin sanotun sileätyöskentelyyn sopivan kuolaimen suuhun, enkä laittanutkaan pelhameita suuhun, joilla yleensä olen ruunalla hypännyt. Pelhamit on ollut pikemminkin vain sen takia että jarrut toimii, sillä ne ovat olleet hieman vaihtelevat kuun ja tähtien asennon perusteella.. :D
 Ja tällä kertaa kuolain muutos toimi odotettua paremmin.

Kentällä tein aika nopean lämmittelyn, paljon liikettä ravissa, erilaisia kiemuroita, tempon vaihteluita, jotta sain hevosen kivasti kuulolle. R oli heti alusta asti hieman jopa laiska ratsastaa, ja sitä joutui pyytämään yllättävän paljon eteenpäin jotta se liikkui.
Lämmittelyksi hypättiin molempiin suuntiin kavalettia, jotta sain vähän tatsia siihen millainen hevonen oli hypätessä tänään, mutta se ei paljoa muuttunut siitä millainen se oli lämmittelyssä. R oli kuitenkin todella herkkä ja kevyt ratsastaa edestä,  joka oli todella iso plussa. Sen kanssa ei tarvinut vängätä siitä,  jarrutetaanko nyt vai viiden kilometrin jälkeen.

Lopulta mentiin porukalla rataa, niin että jokainen meni sen juuri omalla tasollaan, ja muut kannusti. Ihan mahtavaa kun jokainen yritti parhaansa, oli se sitten 70 rata tai vain puomeista tehty, niin jokaista kannustettiin ja kehuttiin.  Ratsukkoja oli siis yhteensä viisi, ja todellakin kaikki mahtui nätisti samalle kentälle, vaikka välillä tuntuu että siihen kentälle ei mahdu kuin juuri ja juuri kaksi ratsukkoa menemään. :D

Ratsastuksesta jäi jopa hyvä fiilis, R tuli jopa hiki, joten tallissa vielä pesaisin hikiset kohdat kevyesti haalealla vedellä ennen kuin vein ruunan karsinaansa odottamaan iltaruokiaan.
     Pitkään on ollut niin, etten ole oikein nauttinut esteiden hyppäämisestä, tai se on tuntunut sellaiselta pakkopullalta, joka on sitten imenyt kaiken hyvän olon ja fiiliksen. Ja tästä syystä epäilen ettei hevonenkaan ole toiminut hypätessä, kun ratsastajalla on ollut kovin negatiivinen asenne, joka tietysti siirtyy siihen hevoseenkin, jonka jälkeen mikään ei ole ollutkaan kovin nättiä hypätessä.  Mutta jospa tämä tästä helpottaisi, rutiinia vaan alle, niin hiljaa hyvä tulee !

Sovimme myös järjestävämme toistekin samanlaisia miittinkejä, seuraava jo kenties ensi viikolla ?

Kuva viime syksyltä, ekoista yhteisistä estevalmennuksista. 




20. huhtikuuta 2017

18.4. Estevalmennus

Tiistaina meillä oli pitkästä aikaa Suski Suomelan estevalmennus tallilla. Osallistuimme siihen kahden muun ratsukon kanssa. Tämän estetunnin aiheena oli kontrolli sekä erilaiset kontrollitehtävät. Jokaisella ratsukolla oli jonkin verran taukoa viimeisestä hyppykerrasta, joten aloitettiin aivan perusasioista kertaamalla.

 Lämmittelyssä Repa tuntui jo todella rauhalliselta, ja itse koko tunnin ajan se oli todella rauhallinen, enemmän sellainen eteenpäin pyydettävä kuin jarruteltava versio, mikä toisaalta oli ihan positiivista.

Päivän tehtävät, hienosti piirrettynä paintilla :D


Itse ensimmäisenä tehtävänä tultiin kolmea puomia laukassa, joiden väliin piti mahtua aina kolme askelta, eli meille se tarkoitti askeleen lyhennystä, jotta mahduttiin väleihin.  Sen jälkeen jatkettiin kuuden puomin rivistöllä, jotka olivat jaettu kahteen eri pötköön. Puomien välissä piti siirtyä käyntiin pariksi askeleeksi, ja sen jälkeen mennä toiset puomit ravissa.  Pian tämä suora nostettiin ristikoihin, joiden välissä tehtiin laukka-ravi-laukka siirtymisiä. Ja näissä ekaa kertaa Repa myös malttoi. Toki tuntui että olin itsekkin todella paljon tarkempi kaikesta, mitä tein sekä miten paljon pyysin hevoselta. Tästä sainkin hieman kommenttia, että olisin voinut olla rohkeampi, mutta siitä olin hieman eri mieltä. Pitkään ollaan tavoiteltu sitä rauhallisuutta esteillä, ja vihdoin siitä tuli pieni toivon pilkahdus, sekä siitä olen todella tyytyväinen.

Seuraavaksi tultiin puomi-este-puomi yhdistelmää laukassa, ja se onnistui kanssa hyvin, hevonen malttoi ja hyppäsi asiallisesti. Kerran tultiin vähän koventuvalla vauhdilla, jonka nähden hyppy paikka katosi ja itse hypystä tuli kananlento-tyylinen näytös, mutta yhtenä kappaleena yli päästiin, eikös se ole pääpointti ? :D

Tämän jälkeen tultiin rataa, ekana puomi-este-este , sen jälkeen kaarre oikealle ns pituushalkaisijalle, josta hypättiin pysty, sen jälkeen siirryttiin raviin ja nostettiin uusi laukka, ja tultiin puomi-este-puomi yhdistelmä, ja tämän jälkeen piti siirtää hevonen käyntiin ennen lyhyttä sivua. Ja se onnistui, ilman säheltämistä molemmilta, kun oikeasti keskityttiin, huikeaa !

Kun näin jälkikäteen miettii tuntia, sehän oli oikeasti aika onnistunut, päästiin moneen eri tavoitteeseen mitä ollaan tavoiteltukkin, mutta silti, itselleni ei jäänyt mitenkään erityisen hyvä taikka huono fiilis. Yleensä olen vahvasti jompaa kumpaa mieltä, yleensä kyllä positiivisesti, mutta nyt jäi ekaa kertaa sellainen "en tiedä mitä mieltä olen"-fiilinki, joka oli hieman hämmentävää. Johtuiko se valmentajan sanoista, vai siitä kun itse olin niin epävarma tunnin alussa että epäilin koko tuntia ja sen onnistumista toden teolla, jonka tähden arvoin viimeisen viikon ajan mielessäni osallistunko tunnille vai en.  En tiedä, en oikeasti osaa sanoa.

Myönnän, nykyään musta on tullut todella nössö tietyissä asioissa, ja se, ettei joitain asioita harrasta kuin kauniina kelinä, pari kertaa vuoteen, ei varmastikkaan vahvista mitään muuta kuin epävarmuuden tilaa.  Nyt siis tavoitteena alkaa menemään enemmänkin puomi- sekä estetehtäviä, jotta saadaan rutiinia sekä varmuutta meille molemmille. Ilmoittauduin jo parin viikon päästä olevaan seuraavaan estevalmennukseen, jotta en pääsisi aivan heti livistämään siitä.

Instagramistamme, Kaksihin Kaunihimpi, löytyy myös pieniä pätkiä äitini kuvaamana kyseiseltä tunnilta, jos joku on kiinnostunut niitä näkemään.

 Kyllä tästä vielä ylös noustaan, toivottavasti !

18. huhtikuuta 2017

9.4. Kouluharjoituskilpailuissa



9.4. osallistuttiin epävirallisen virallisiin kouluharjoituskilpailuihin, Voistion Kartanon Tallille, Hollolaan. Kyseisiin kisoihin oltiin harjoiteltu hurjat pari viikkoa, ja tavoitteeksi kisoissa otettiin se, että saadaan hyväksytty suoritus ja vähän kommenttia toisten silmin, miltä meidän meno näyttää.
 Ratana mentiin siis Helppo C E.B. Special , eli todella yksinkertainen ja lyhyt rata. Lämmittely meni ihan kivasti, hevonen toimi ja teki tosi nättejä nostoja, mutta ravissa se ei meinannut yhtään toimia, mikä oli hieman stressaavaa lämmittelyn aikana, kun mietin miltä meidän meno oikeasti radalla saakka näyttäisi. 
 Välikäyntien jälkeen otin vielä uudelleen askelajit lävitse, ja tuntui siltä kuin joku olisi vaihtanut hevosen allani, sillä nyt se toimi aivan erilaisella tyylillä. Ravikin oli aivan erilaista, ja tällä kertaa siinä pystyi oikeasti istumaankin.

Itse rata, noh, meni vaihtelevasti.  Paikkanahan Voistio oli meille tuttu, sillä ollaan käyty siellä aikaisemminkin estevalmennuksen yhteydessä. Mutta itse tuomari ja sen muovinen pöytä oli tällä kertaa Repan aivo nystyröille liikaa, sillä niiden kohdalla piti tehdä omat sivuttaiset liikkeensä, mikä aiheutti sen, että osa kouluradan tehtävistä myöhästyi tai sai omanlaisensa uuden kuvion.. :D Mutta pätkissä, jotka eivät ohittaneet tuomaria ja pelottavaa pöytää tuli oikeinkin kivoja pätkiä. Kommenteissa lukikin että hevonen oli oikein näppärän näköinen , mutta kovin jännittynyt  tuomarin päädyssä, joka oli aivan totta. Toki, kokemustahan meiltä kisoista puuttuu, niin yhdessä kuin erikseenkin, joten oli odotettavissakin ettei tästä mitään maailman tähdellisintä rataa tulisi. Pääpointtina oli kuitenkin saada kokemusta positiivisella tavalla sekä hyväksytty suoritus. Ja sieltähän ne tulikin, hyväksytty, 58,42% , joten todellakin ollaan tyytyväisiä siihen! 

 Kun miettii esimerkiksi meidän treenauksia, ja sitä miten näihinkin kisoihin lähdettiin, ns millaiselta pohjalta, meni kisat enemmän kuin hyvin. Joten täytyy olla kyllä tyytyväinen ! Nyt jatkoonkin rustailin jo parit kisat kalenteriin, ja ajattelin tähdätä niihin. Harjoituskisoihin pääasiassa, jotta saadaan kokemusta kerättyä. Jokseenkin nämä harjoituskisat on mahtavat, kun ovat niin sellaisia matalan kynnyksen kisoja, joihin oikeasti voi lähteäkkin yrittämään, ilman että kaiken pitää sujua täydellisesti, koska kisathan on nimensä mukaisesti harjoituskilpailut.

Kotonakin ollaan nyt päästy aktiivisesti treenailemaan, toki olihan meillä tässä pienoinen kolmen päivän miniloma pääsiäisenä, niin hevosella kuin itsellänikin, sillä kävimme mieheni kanssa heittämässä kevyen 2000 kilometrin lenkin, jolla kävimme hakemassa muun muassa toisen koirani takaisin kotiin kasvattajaltaan, sukuloimassa, mätsäreissä kääntymässä sekä paljon muuta. Kivaa vaihtelua, mutta ihan joka päivä en välttämättä jaksaisi ajaa autolla monia tunteja putkeen, thats not my business. :D
  Kotikenttämme on ollut todella hyvä nyt kun se on päässyt kuivumaan ! Eilen se vielä lanattiin juuri ennen ratsastusta, ja se oli todella pitävä sekä sopivan napakka pohjaksi.  Pitkään ollaan tehty töitä, lihasvoiman kasvattamiseksi, ja eilen ekaa kertaa sain uusia nappuloita käyttööni sileä työskentelyä treenatessani. Ekoja kertoja laukka ja ravia pystyi kokoamaan ja kasaamaan, eikä hevonen mennyt koko aikaa vain aivan pitkänä pötkönä eteenpäin. Mahtava ruuna !

Nyt vain treeniä alle ja menoksi !